Hierontaa

Vallu oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viimeksi! Selkä ei yhtään enää jumi!

Ropellihäntäinen kärryhevonen.

Tulin illasta tallille, kun ilmakin ehti jo vähän viilentyä. Otettiin Heidin kanssa hepat ja alettiin varustella. Ihan kauheasti ötököitä; isoja paarmoja ja pieniä polttiaisia ja mäkäräisiä. Voi Vallu parka! Ei tullut sitten pintelin pyörityksestä mitään, kun niin paljon piti potkia ötököitä mahan alta pois, joten laitettiin vaan suojat takasiin.

Vallu käyttäytyi alkumatkasta ihan oudosti, hirnui mehtään ja muutenkin katseli kokoajan ympärilleen. Paarmat oli vähintäänkin miun pikkurillin kokoisia, ja häntä viuhui jo mennessä niitä häädellessä. Metsäaukiolla piti peruutella ja tehdä kaikkia muitakin ihmejuttuja, kun joku oli käynyt virittämässä puiden päälle mustan pressun. Kyllä vain, se oli vähintäänkin yhtä pelottava, kuin sapellihammastiikeri.

Koitettiin ravata tiellä, mutta lähinnä se oli varovaista sipsuttelua. Vähän soramontun jälkeen alkoivat molemmat hevoset temppuamaan ja Heidi vaan kysyi, että kuinka pienessä tilassa mahdun kärryjen kanssa kääntymään; no tietysti niin pienessä kun tarve vaatii. Katsottiin sitten parhaaksi kääntyä kotiin, koska oma pääkoppakin alkoi jo seota mielikuvista.. Kotimatkalla sitten ne paarmat hyökkäsivät meidän kimppuun oikein laumalla. Niitä oli joka paikassa, kärryt kiemurteli kapealla tiellä, kun kuski keskittyi häätämään paarmoja naamansa kimpusta ja Vallun häntä oli kuin ropelli, kun se pyöri ympyrää. Kyllä meitä kiukutti! Siinäpä vielä epähuomiossa ajelin niin sopivasti, että jostain renkaan lokasuoja välistä lävähti risu naamaan ihan kuin ruoskalla olisi lätkäytetty. Pääsipä siinä kirosananenkin.

Laitoin sitten vielä Vallulle tarhaan pahimpiin syömäkohtiin Kietäväisen öljyä, jos edes vähän auttaisi ötököihin. Tällä kertaa ei ollut meidän paras reissu, mutta Vallu on ihana!

Kaviohuoltoa ja öljyämistä

Tallipoika vuoli Vallun järkyttävän lohjenneet kaviot iltatarkilla laitumen reunalla. Aikalailla siistit tuli, vaikka takasissa ihmeelliset palat lohjenneet. Siitä huolimatta pidetään poni ilman kenkiä, koska ei aro kävelyä ollenkaan (ainakaan tällä hetkellä). Öljyä myös löträttiin ihan kunnolla, kun Vallu-parkaa kiusaa ötökät kaikkein eniten. Mutta oikein hyvin maistuu laidunloma!

Satulansovituspäivä

Aamupäivästä Heidi soitti minulle, että Vallu ja Pouta on samassa kyydissä matkalla Kulhoon, että alahan kalppia paikalle. Ajatelkaa, hevoset, jotka vielä viikko (vajaa) sitten vielä eivät meinanneet tulla välillä juttuun, mahtuivat samaan koppiin. Se olikin ihan mukava uutinen, koska ei olisi ollut mukavaa ajella edestakaisin Kulhon ja Kiihtelysvaaran väliä.

No, päivä ei mennyt täysin kuin suunniteltiin, mutta saatiin satulat soviteltua Vallulle ja Poudalle. Huonot uutiset ensin; Vallulle ostamamme JC:n estepenkki ei sitten sopinutkaan Vallulle, koska se tuli liian taakse, noin parin sormen leveyttä viimeisen kylkiluun taakse...joten paino on liian takana ja aiheuttaa pitemmän päälle ristiselkään vaivoja. Kun tarkemmin tässä miettiin, niin sen viimeisen maastoreissun jälkeen, kun Vallulla oli se satula selässä, sen selkä oli kipeä Heidin hieroessa sitä. Joten nyt olisi JC:n estesatula myynnissä.

Hyvät uutiset; Vallulle käy sekä Tuiskun nykyinen satula (sekin aavistuksen liian pitkä), että se Tuiskun entinen satula, molempiin vain tarvitsee karvan alle. Jos oikein nappisatulaa haluaisi se olisi samanlainen Cliff&Barnsby kuin Tuiskulla, mutta kokoa pienempi, ehkä 16" tai 16,5" muistaakseni. Mutta ei se Wintec:kään ole huonompi vaihtoehto. Vallu on vaikeaselkäinen hevonen löytää oikeanlaista satulaa, koska se on lyhytselkäinen ja lapa tulee melko taakse. Katsotaan sitten loppuvuodesta sitä mahdollista uuden satulan hankintaa, kunnes alan ratsastaa taas.

Vallu käyttäytyi aivan mahtihienosti koko päivän, eikä ilmeisesti lastautuessakaan ollut mitään ongelmia ilmennyt. Ihana Vallu!

-siiri