torstai 22. syyskuuta 2011

Hammaslääkärissä

Tänään oli siis vuorossa hampaiden huoltoa ell lääkärin toimesta. Hampaita raspattiin ja oli kuulemma ihan aiheellista. Harkittiin/päätettiin jo, että täytyy raspata kahdesti vuoteen. Niin siis Vallulle täytyi laittaa rauhoittavaa, kun jo pelkkä suurauta (vai mikähän se nyt on oikealta nimeltään..) oli kammottava. Vallu ihan tärisi pesupaikalla, ennenkuin rauhoittava alkoi tepsiä. Rauhoittavaa täytyi laittaa lisää sitten, kun hampaita yritettiin raspata, kun Vallu riuhtoi päätään vielä turhan pirtsakasti. Heidi ja Jenni piti päätä kiinni, että raspaus onnistui. Kiitos tyttelit!! :)


Raspauksen jälkeen Vallu siirrettiin karsinaan ja hetken näytti, ettei jalat olisi toimineet ollenkaan, koska niin huumattu poni oli, vaikka päätään jaksoi heilutella koko hoitotoimenpiteen ajan. Karsinassa sitten laitettiin Herra kiinni, ettei alkaisi syödä liian aikaisin rauhoitettuna. Menikin useampi tunti, kun Vallun pystyi siirtämään takaisin laitumelle kavereiden luo. Nyt on siis hampaat kunnossa!!


 

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Puunausta

Jälleennäkemisen suuri ilo oli ainakin minun puolelta vilpitön, mutta heti kun Vallu tajusi, että pitäis laitumelta jonnekin lähteä, niin ei suostunut kiinni. Oltaisiin siis siirretty koko joukko samalla kertaa Heidin kanssa niin, että minä olisin ottanut Poudan ja Vallun ja Heidi Tuiskun ja Eksun. Vallua ei siis huvittanut tulla siirretyksi, joten jäi keskenänsä laitumelle lampaiden kanssa, kun Liinakkojoukko siirtyi syömään metsätarhaan. Ajateltiin, että saa nyt hetken olla omissa oloissaan ja käydään hakemassa se myöhemmin pois sieltä.

Maha täynnä hyvää ruokaa ja jäätelöä sitten menin takaisin koettamaan uudella onnella, eikä Vallulla ollut enää mitään sitä vastaan, että lähtisi mukaani. Mentiin pesupaikalle talliin ja ajattelin harjatan Vallun oikein hartaasti ja muutenkin vähän puunailla. Vietettiin siis konimuksen kanssa laatuaikaa ja tällä kertaa Herrakin ihan nautti saamastaan hoidosta. Loppusilaukseksi nypin taas vähän harjaa ja päätin, että siitä pitää leikata muutama sentti pois seuraavalla kerralla. Otsaharjaan tehtiin nätti letti ja sillä kelpasikin sitten lähteä morsmaikkua tapaamaan metsälaitumelle.

Ihana päivä oli taas, kiitokset Tuulikummun väelle!