Maastakäsittelyä ja käytöstapoja...

Kuten moni luulee, että Vallu on elänyt koko heinäkuun pellossa, niin asiahan ei nyt aivan täysin niinkään ole...mutta suurimmaksi osaksi kyllä.

Jokaisesta kerrasta, mitä olen käynyt, en ole kirjoittanut blogiin mitään, mutta kyllä tässä 2,5 viikkoa vierähti, etten ole Vallun kanssa tehnyt yhtään mitään. Mennessäni hakemaan Vallua laitumelta koko lauma oli perimmäisessä nurkassa, mutta kun vähän huutelin tulivat kaikki iloisesti vastaan puoliväliin. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes oltiin portin toisella puolella ja Pouta alkoi huudella taas sulhonsa perään. Valluhan possuili ihan todella, kun yritti kävellä "yli". Otettiin muutamaan otteeseen seis ja pari askelta taaksepäin, hyvinhän se sitten alkoi taas perässä kävellä.

Niin ja huomasin siis heti laitumella Vallulla rinnassa ihan järkyttävän ruman näköisen haavan (1,5-2 cm pitkä ja ainakin 0,5 cm syvä). Se oli kuitenkin ihan kuiva ja "siistin" näköinen ja luulin sitä vanhemmaksi. Kuitenkin myöhemmin selvisi Heidin kanssa jutellessa, että se oli väkisinkin tullut kuluneen vuorokauden aikana. Mihin lie taas tökännyt itsensä. Se näytti siis ihan siltä, että siihen olisi "seivästetty".

Asiaan siis, tolpalle kun päästiin ja sain vallun riimusta kiinni, niin herra alkoi tepastella levottomasti ja kuopi etusella maata hyvin agressiivisesti protestoiden jostakin. Jouduin kieltämään usemman kerran ja laitoin jalan etusen eteen, että lopettaisi. Yhden äkin Vallu alkoi vetää itseään tolpasta irti muutaman sekunnin ajan ja kun huomasi ettei riimu anna periksi niin rauhottui. Sai siis vetopaniikkikohtauksen, mikä pönttö. Harjoiteltiin siis uudestaan ihan vain hiljaa seisomista, mikä tuntui tuottavan suuria vaikeuksia meidän normaalisti niin ylirauhalliselle herralle.

Koska oltiin erityisen kiukkuisella päällä niin Vallu kuopi maata useampaan otteeseen ja potki sivulle ja mahansa alle. Minusta kerran tuntui että teki varoituspotkun minulle, mutta voihan olla että muuten vain tolloili. Seuraava vetopaniikkikohtaus seurasi vähän sen jälkeen kun oltiin säikähdetty Ossin pyöräilyä tallin pihalla, ehdin jo kerran sanoa Ossillekin että kannattaa varoa, kun Vallu ei ole oma itsensä. Vallu siis alkoi taas vetää itseään tolpalta ja nousi peräti kerran pienesti takasilleen ja hyppi riimun päässä ihmeellisesti edestakaisin, sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja Vallu työnsikin sitten turpansa minun kainaloon ja oli hetken taas oma rauhallinen itsensä.

Huomasinpa sitten Vallun päitsien lukon "viruneen" vetopaniikeista niin, etteivät päitset enää kestäneet kiinni, great, taas hajotettiin jotakin. Pakko oli laittaa Vallu vähäksi aikaa omaan karsinaansa, kun menin etsimään sille toisia päitsiä. Se muuttui taas ihan kahjoksi ja rellesti karsinassa kuin kaistapää. Kun avasin oven niin yritti rynniä ulos. Eipä siinä auttanut taas muu, kuin ottaa peruutuksia niin kauan, että malttoi seistä paikallaan sen ajan kuin vaihdoin päitsiä ja sain riimunarun kiinni

Kaiken kohelluksen jälkeen kentällä kaikki harjoitukset menivät niinkuin pitikin. Väistätin ja ihan vain taluttelin pitkässä riimussa niin, että Vallu seurasi minua ja pysähtyi kun minäkin. Toivoisin, että joku joskus ohjeistaisi minulle oikeaoppisia maastakäsin tehtäviä harjoituksia...:D

Yhteenvetona kaikesta tästä sikailusta voisin sanoa siihen vaikuttaneen nyt monenmoiset asiat, kuten päällimmäisenä se, etten ole käynyt touhuilemassa mitään sen kanssa. No sitten uusi hevonen varmaan aiheuttaa pientä mustasukkaisuutta ja muutenkin ne ovat saaneet olla kavereitten kanssa niin tiiviisti koko kesän, että yksinjääminen on inhottavaa pitkästä aikaa. Myös rinnassa oleva ruhje tuntui olevan kipeä. Annettiin Heidin kanssa Vallulle vielä ennen laitumelle palaamista siihen haavaan desinfiontihoito ja jotain homeopaattista ainetta ruiskulla, josta Vallu ei ilmeisesti kovin paljon tykkää...

Aika hoopo heppa oli tänään, mutta silti se on vaan niin ihana.
-siiri