Päästiin Jennin kanssa tallille valosan aikaan ja päätettiin yhdessä tuumin lähteä maastoon. Ja koska oli tierakeli, niin tiesin ettei mennä kovaa, uskaltauduin selkään ilman satulaa.
Vähän vajaa tunti rämmittiin kylän suuntaan ja takaisin. Haluttiin katsoa, että missä se sähköyhtiön auto oli siellä metsässä käynyt ja syykin selvisi.
Vallu oli hauska, kun alkoi kesken maaston huutelemaan kavereita. Mentiin sen verran reippaampaa käyntiäkuin Skipi, niin luuli jääneensä yksin...Kai. Tai sitten emme olleet ainuut liikkujat metsässä.
Kotimatkalla alkoi pyllyn alla lämmittää ihan toden teolla, että pitipä siitä ihan Jennille mainnita. :) Mutta oli todella rentouttava maastolenkki, Vallukin nautti.
Täytyypä mainita vielä, että älkää ihmetelkö kirjoitusvirheitä, koska tälläkin hetkellä pikkunies on tissillä ja bloggaan samalla...;P
-siiri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti