Liinassa

Päätin että otetaan hiukan rennompi treeni tänään, koska tulee useamman päivän tauko liikutukseen.

Käytiin kaikki askellajit läpi, Vallu liikkui hyvin kuuliaisesti. Jäykkyyttä lämmittelyn jälkeen ei ollut ollenkaan, olin siis todella tyytyväinen. Sairas lammas tosin pisti surulliseksi.

Kahluumaasto

Koska Heidi oli käytettävissä vauvan päivystämiseen, niin päästiin tänään lähtemään maastoon. Vallu ja Skipi olivat kuulemma aikaisemmin päivällä leikkineet keskenään, piehtaroineet, höplänneet ja laukkailleet tarhassa. Höppänöitä ruunanrupsukoita molemmat, varmaankin yltynyt tuuli sai ne riekkumaan keskenään. Mietittiin vain Jennin kanssa, että toivottavasti käyttäytyvät asiallisesti maastossa.

Laitoin Vallulle pintelit jalkaan, koska pelkään, että suojat tippuvat maastossa. Kahluureissu oli siis edessä. Yritettiin ensin lähteä lyhyelle maastolenkille, mutta siellä tykkylumi oli taivuttanut risut polulle niin taitavasti, ettei päästy enää eteenpäin. Siellä oli kyllä todella kaunista, olisi pitänyt olla kamera mukana. Ehdotin sitten, että lähdetään toiseen suuntaan ja niin me lähdettiin soramonttumaastolle.

Vallu ihan puhkui ja puhisi innosta, kun pääsi vaihteeksi pois kentältä. Olisiko osansa tehnyt tuulinen ilmakin, mutta tuntui, että se olisi lähtenyt kuin raketti, jos vain olisin pyytänyt. Traktorin jäljiltä varsinaiselle metsäpolulle Vallu ei meinannut suostua menemään. Liekkö vaistosi jo senkin, kun minua jännitti poiketa hankeen. Liian elävästi jäi mieleen se mennyt peltoreissu, kun humahdettiin ihan toden teolla sinne hankeen. Voihan se olla, että Vallukin muistaa sen, eikä minun epäröinti auta asiaa yhtään. Onneksi päästiin loppujen lopuksi Skipin perästä hankeen mukisematta.

Käytiin kahlaamassa soratien alussa, mutta jouduimme kääntymään ennen tietä, koska aura-auto oli tehnyt ikävän penkan tienliittymään. Kotiinpäin Vallu menikin sitten erireipasta käyntiä, suorastaan loikki hangessa eteenpäin, joka sai minut hilpeäksi. Maastolenkki oli sii mitä mahtavin tällä kertaa :) Heidi soittelikin juuri, kun oltiin juuri tultu pellon päähän, että vauva on ollut hereillä jonkin aikaa ja saattaa kohta olla nälkäinen. En siis ehtinyt Vallun kanssa ylimääräisiä rupattelemaan, vaan laitoin loimen selkään ja tehtiin vielä venytykset ennen ulos siirtymistä. <3

Ratsastusta

Menimme taas Vallun kanssa kentällä reippaan 40 minuuttisen.

Pohja alkoi olla hyvä, muutamaa lipsumista lukuunottamatta. Otettiin runsaasti laukannostoja ja taivuteltiin keskiympyrällä. Nyt Vallu tuntui jo normaalilta molempiin kierroksiin, taipui kivasti ympyrällä eikä könkännyt takapäätä. Myös siitä olin iloinen, ettei Vallu pyrkinyt kuolaimen alle tällä kertaa oikeastaan ollenkaan, se on nimittäin ollut huono tapa ympyrällä.

Pohkeenväistöt ja etuosan käännökset kerrattiin hyvällä menestyksellä...Oli siis oikein onnistunut ratsastuskerta.

Ratsastusta

Vallu käyttäytyi tänään kuin enkeli, ihan joka tilanteessa.

Alkuun verryteltiin kentällä ja huomasin, että Vallu on vieläkin jumissa jostakin kohtaa, kun ympyrällä ravaaminen oli kankeaa. Jonkin aikaa kentällä pyörimisen jälkeen lähdettiin sitten käymään pikkupellolla kahlaamassa. Voi jestas tätä lumen määrää! Parissa päivässä tuli ihan tosi hanki, Vallua melkein mahaan asti. Mutta on maisematkin aika komeat nyt, kun puissakin on lunta.

Minua ainakin jännitti hieman poiketa traktorin uralta ja ehkä Vallukin hieman aluksi ounasteli sen maanantain jäljiltä. Kuitenkin kun päästiin hankeen, niin se oli todella mukavaa, Vallukin oikein innostui. Loppulenkistä paljastui taas sen urheilijan luonne, kun otti loppuun oikein spurtit.

Peltolenkin jälkeen mentiin vielä verkkaamaan kentälle, otettiin useammat laukannostotkin. Lopusta ne alkoivat sujua jo mukavasti, eikä vauhtiakaan ollut yhtään liikaa. Vähän jännitti meinaan niiden liinassa juoksutusten jälkeen se kentällä laukkaaminen. Maastoon en ehkä uskalla vieläkään lähteä viilettelemään.

Ratsastuksen jälkeen taas juteltiin niitä näitä, laitettiin loimi niskaan ja tehtiin leipävenytykset.
On se kyllä melkoinen mussukka =)

Ratsastusta

Tänään kun menin hakemaan Vallua, niin Pouta olisi tarjoutunut mukaan ja Vallu pisti shown pystyyn. Se juoksi häntä ja kaula kaarella pitkin laidunta pukkeja sinne tänne heitellen. Juoksutin sitä siinä sitten aikani, kun sitten antautui. Ajattelin ettei ole ainakaan jalat kipeät kaatumisesta.

Kentällä huomasin sitten heti alkuunsa, että pohja on liukas. Harmikun ei olla tänä talvena päästy oikein kunnon treeniä pitämään. Vallu varoi pohjaa, eikä oikein mielellään ravannut. Vasempaan suuntaan oli taasen hitusen jäykempi kuin ennen. Varmaan jumissa siitä maanantaisesta rämpimisestä.

Tämä kerta siis lähinnä vain verryteltiin ja tehtiin väistöjä. Parempia pohjia odotellessa...:)

Epäonnen peltoreissu

Jennin kanssa tultiin intopinkeenä tallille; jee, tallipoika on aurannut pellolle reittejä. Lähdettiin siis sinne ja suopellon kohdalla traktori oli möyrinyt maata myöten ja reitti näytti epäilyttävälle. Ajattelin sitten että hangen kautta olisi turvallisempaa....muttakun ei ollut. Upottiin Vallun kanssa toden teolla. Vallu yritti pystyyn niin sitten kaaduttiin toiselle puolelle ja miun jalka jäi kovettuneen uran reunan ja hevosen väliin. En päässyt pois Vallun selästä ennenkuin se nousi ylös ja horjahdin kaulan kautta hankeen.

Vallu tuli onneksi takaisin minun luo, eikkä lähtenyt minnekään toikkaroimaan. Tarkistin ettei jaloissa ollut mitään akuuttia vammaa ja lähdettiin takaisin kentälle mistä pääsisin takaisin kyytiin. Kierrettiin sitten toista kautta kohtaan missä kaaduttiin mutta maa alkoi ritistä meidän alla ja Vallu oli jo valmiiksi säpsy. En halunnut edes yrittää kohdan yli tärisevällä hevosella...ei tosiaan ollut mikään nautilnnollinen reissu. Ehkä saadaan myös unohtaa peltohankitreenit, on niin kummallinen hanki siellä.

Laitoin Vallulle villapintelit ulos, jos sinne takasiin tuli jotain...toivottavasti selvittiin säikähdyksellä ja kipeällä takamuksella. Keskiviikkona se selviää...

Hurjapää liinassa

Koska kentällä ei voinut mennä kunnolla, ei ollut innostusta nousta satulaan. Tänäänkin juoksutin liinassa. Vallulla tuntui olevan energiaa ihan muillekin jakaa. Otin alkuun verryttelyksi ravia ja laukkaa ilman apuohjia molempiin suuntiin (sama juttu lopuksikin). Laukka oli vauhdikasta ja jos olisi pystynyt pukittamaan niin olisi ollut semmoiset ridolot että. Mutta pukittelu ei liinassa ympyrällä oikein onnistu, vaikka kuinka yrittäisi.

En tosiaan tiedä, johtuiko moinen käytös mistä, mutta viimeiset kolme kertaa Vallulla on ollut sitä pöllöilyenergiaa...tai ei se nyt varsinaisesti ole pöllöilyä jos on menohaluja. Jos joku haluaa kunnon vauhtia, niin tervetuloa Vallulla maastoon.

Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tähänkin juoksutuskertaan, koska löysin vihdoin ja viimein oikean taktiikan apuohjien kanssa ja Vallu alkoi juosta liinassa oikein nätisti.

Liinassa

Kenttä oli taas niin kökkö, että mentiin vain liinassa. Kun laitoin Vallulle apuohjat, alkoi se ravata ihan automaattisesti eikä meinannut kuunnella minun käskyjäni ollenkaan. Tänään oli vauhdikas päivä siis, eikä yhteistä säveltä tuntunut löytyvän.

Kuitenkin juoksutus oli tehokasta liikuntaa, kun herralle tuli hikikin. Taas oli vain sama ongelma kuin viimeksi, vasempaan suuntaan mennään lapa edellä, eikä ympyrällä asetuta koko ajan sisälle vaan vähän väliä tiirailee ulos. Huoh, ehkä me vielä joskus. Vallu on vasempaan suuntaan muutenkin jäykkä, jotenka oikeanlainen liikuntahan siihen auttaa.

Sonja ratsasti loppukäynnit <3