Kahluumaasto

Koska Heidi oli käytettävissä vauvan päivystämiseen, niin päästiin tänään lähtemään maastoon. Vallu ja Skipi olivat kuulemma aikaisemmin päivällä leikkineet keskenään, piehtaroineet, höplänneet ja laukkailleet tarhassa. Höppänöitä ruunanrupsukoita molemmat, varmaankin yltynyt tuuli sai ne riekkumaan keskenään. Mietittiin vain Jennin kanssa, että toivottavasti käyttäytyvät asiallisesti maastossa.

Laitoin Vallulle pintelit jalkaan, koska pelkään, että suojat tippuvat maastossa. Kahluureissu oli siis edessä. Yritettiin ensin lähteä lyhyelle maastolenkille, mutta siellä tykkylumi oli taivuttanut risut polulle niin taitavasti, ettei päästy enää eteenpäin. Siellä oli kyllä todella kaunista, olisi pitänyt olla kamera mukana. Ehdotin sitten, että lähdetään toiseen suuntaan ja niin me lähdettiin soramonttumaastolle.

Vallu ihan puhkui ja puhisi innosta, kun pääsi vaihteeksi pois kentältä. Olisiko osansa tehnyt tuulinen ilmakin, mutta tuntui, että se olisi lähtenyt kuin raketti, jos vain olisin pyytänyt. Traktorin jäljiltä varsinaiselle metsäpolulle Vallu ei meinannut suostua menemään. Liekkö vaistosi jo senkin, kun minua jännitti poiketa hankeen. Liian elävästi jäi mieleen se mennyt peltoreissu, kun humahdettiin ihan toden teolla sinne hankeen. Voihan se olla, että Vallukin muistaa sen, eikä minun epäröinti auta asiaa yhtään. Onneksi päästiin loppujen lopuksi Skipin perästä hankeen mukisematta.

Käytiin kahlaamassa soratien alussa, mutta jouduimme kääntymään ennen tietä, koska aura-auto oli tehnyt ikävän penkan tienliittymään. Kotiinpäin Vallu menikin sitten erireipasta käyntiä, suorastaan loikki hangessa eteenpäin, joka sai minut hilpeäksi. Maastolenkki oli sii mitä mahtavin tällä kertaa :) Heidi soittelikin juuri, kun oltiin juuri tultu pellon päähän, että vauva on ollut hereillä jonkin aikaa ja saattaa kohta olla nälkäinen. En siis ehtinyt Vallun kanssa ylimääräisiä rupattelemaan, vaan laitoin loimen selkään ja tehtiin vielä venytykset ennen ulos siirtymistä. <3