Rento maastolenkki

Jotensakin koko päivän väsytti ihan kamalasti. Onneksi pääsin lähtemään tallille, siinäkin toivossa, että vähän piristyisin.

Vallun rinnus oli aika syöty taas vaihteeksi, mutta muuten oli siistissä kunnossa poika. Heidi naureksi meidän laiskimusten tyylille ppuhdistaa kaviot. Tyylinsä kullakin...heh... ja käytännöllisyys ennen kaikkea. Nähkääs, kun Vallun kaviot olivat todella mutaiset... =D...niin pyysin Vallua pitämään kavion kärkeä maassa, kun putsasin kaviot. Nopeasti hän tajusi mitä pyysin ja niin hoituivat kaikki kaviot.

Sittenpä pääsinkin varustamaan Vallun puhtaalla satulalla ja suitsilla, jotka juhannuksena putsasin ja rasvasin. Oli erittäin mukavan tuntuiseksi muuttuneet rasvauksen ansiosta. No sitten eikun, matkaan.

Kierrettiin metsälenkki ison soramontun/kentän takaa. Pienet ravipätkät otettiin, ja Vallu tuntui oikein rennolta ja rauhalliselta...aivan mielettömän ihanaa, kun Vallusta on muovautunut näinkin mukava maastopolle. Kun miettii mitä se oli 1,5 vuotta sitten talvella.

Tallille sitten kun päästiin niin Vallu sai leipä- ja häntävenytykset ja rasvailua ötököiden syömiin. Sinne se sitten meni laitsalle Poudan seuraan hengaamaan. :)

Hyvää Juhannusta

Tässä Vallu laiduntaa kovin likaisena...

Kovin oli tyytyväisen oloinen polle, kun menin hakemaan sitä ratsittavaksi. Paarmat kiusasivat auringonpaisteessa, niin ajattelin hoitaa ja varustaa Vallun tallissa, että saisi edes hetken levähtää syöpäläisistä. Nyt Vallua ei oltu syöty niin pahasti, kuin edellisellä kerralla, joten se öljyäminen todistetusti auttaa.

Mentiin kentällä, koska käytiin jo aiemmin päivällä muun porukan kanssa maastossa, enkä voinut poistua pihasta, kun piti olla kuulostelemassa vaunuissa nukkuvaa Eliasta.

Alkuverkat otettiin isolla uralla, kun sitten alettiin taivutella keskiympyrällä. Alkuun tuntui jäykälle, syystäkin, mutta laukka nousi ja rullasi yllättävän hyvin. Tällä kertaa ei laiskuudesta ollut tietoakaan vaan alla oli mitä reippain ja mukavin ratsastettava. :)

Käytiin läpi kaikki perusjutut, pohkeenväistöt, pysäytykset, peruutukset, takaosakäännökset ja paljon siirtymisiä. Oli todella mukava ratsastus kentällä pitkän kenttäilytauon jälkeen.

Metsässä samoilua.

Piiitkästä aikaa pääsin Vallun luo ihan tositarkoituksella lähteä maastoon. =) Ensin harjailtiin ja öljyttiin kunnolla poika, ettei enää niin kiukuttaisi ötökät.

Minua alkaa huolettaa, ettei se Kiefferkään sovi kunnolla...tuntui että se heiluu taas takaa puolelta toiselle, täytyis kohta repiä rahat sopivaan satulaan, oi voi. Valluhan oli melko kipeä lihaksistaa lantion ja perän kohdalta, mutta nyt tauon aikana oli ilmeisesti vähän parantunut.

Hienoista jäykkyyttä ja laiskuutta oli havaittavissa, kun lähdettiin tallaamaan. Vallu kuitenkin vertyi nopeasti ja piristyikin, kun lähdettiin eri suuntaan kuin normaalisti. Meinattiin ensin mennä metsän kautta hiekkakentän takaa soratielle, mutta näimme metsästä käsin, että kentällä on hillitön kasa valkeita säkkejä. Päätimme ihan turvallisuussyistä (me ja meidän säikyt pollet) lähteä soratien kautta katsomaan säkkejä lähempää.

Lannoitussäkkejähän ne olivat, eivätkä meidän hevoset niitä pelänneet. Pitivät niitä varmaan heinäpaaleina. :) Kävimme vielä tietä pitkin vähän matkaa, kun Vallu halusi välttämättä vanhalle metsäkoneen reitille, mikä johti "kuusipolulle". Polkua oli vaikeaa löytää, mutta hetken aikaa metsässä rämmittyämme löysimme polun, mistä nyt oli kuuset ja se koko kauneus hävinnyt metsäkoneen jälkien alle.

Meillä oli oikein mukava reissu maastossa ja mentiin koko matka käyntiä pitkin ohjin. :)

Kesäloma

Kaiken kiireen ja menoista käydyn kädenväännön seurauksena Vallu on saanut nyt lomailla alkukesästä. Tällä viikolla, kun olisi sitten jo maanantaina ollut mahdollista lähteä liikuttamaan Vallua, niin kesäflunssa tuntuu olevan sen verran tehokas, ettei minusta olisi ollut selkäänmenijäksi.

Tänä aamuna sitten, kun ehdin jo sopia aikataulusta ja kyydeistä, niin Sonja alkoi oksentamaan räkätaudin päälle, että taitaa nyt sitten tältäkin päivältä jäädä menemättä tallille. Elias ei vielä toistaiseksi ole oksentanut, mutta muutaman märän röyhtäyksen ja kiemurtelun perusteella voin uskoa, että silläkin on mahassa huono tunne. Oma maha on myös kuin kokkelia ja huono olo on koko ajan, joten toivotaan nyt ettei äiy pahemmaksi ja että lapsiltakin menee nopeasti ohi.

Alkaa jo olla ikävä Vallua, voi kun pääsisin äkkiä heppailemaan!!

Laiskaa kenttäilyä

Ajattelin mennä Vallulla pitkästä aikaa kentällä, koska olin yksinäni liikenteessä. Kovin oli Vallu laiskantuntuinen eikä laukka rullannut kunnolla kuin vasempaan kierrokseen. Olisin tarvinnut raippaa muutenkin, koska tuntui ettei Herra jaksanut nostella jalkojaan.

Pohkeenväistöt menivät mielestäni kuitenkin hyvin molempiin suuntiin. Katsotaan sitten seuraavan kerran, mitä tehdään ja milloin.