Piiitkästä aikaa pääsin Vallun luo ihan tositarkoituksella lähteä maastoon. =) Ensin harjailtiin ja öljyttiin kunnolla poika, ettei enää niin kiukuttaisi ötökät.
Minua alkaa huolettaa, ettei se Kiefferkään sovi kunnolla...tuntui että se heiluu taas takaa puolelta toiselle, täytyis kohta repiä rahat sopivaan satulaan, oi voi. Valluhan oli melko kipeä lihaksistaa lantion ja perän kohdalta, mutta nyt tauon aikana oli ilmeisesti vähän parantunut.
Hienoista jäykkyyttä ja laiskuutta oli havaittavissa, kun lähdettiin tallaamaan. Vallu kuitenkin vertyi nopeasti ja piristyikin, kun lähdettiin eri suuntaan kuin normaalisti. Meinattiin ensin mennä metsän kautta hiekkakentän takaa soratielle, mutta näimme metsästä käsin, että kentällä on hillitön kasa valkeita säkkejä. Päätimme ihan turvallisuussyistä (me ja meidän säikyt pollet) lähteä soratien kautta katsomaan säkkejä lähempää.
Lannoitussäkkejähän ne olivat, eivätkä meidän hevoset niitä pelänneet. Pitivät niitä varmaan heinäpaaleina. :) Kävimme vielä tietä pitkin vähän matkaa, kun Vallu halusi välttämättä vanhalle metsäkoneen reitille, mikä johti "kuusipolulle". Polkua oli vaikeaa löytää, mutta hetken aikaa metsässä rämmittyämme löysimme polun, mistä nyt oli kuuset ja se koko kauneus hävinnyt metsäkoneen jälkien alle.
Meillä oli oikein mukava reissu maastossa ja mentiin koko matka käyntiä pitkin ohjin. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti