Maastossa

Vallun blogissa onkin ollut nyt täysin hiljaista, kun pidin vähän omaa lomaa blogin päivittämisestä. En yksinkertaisesti ole malttanut kirjoittaa blogiin.

Ensiksikin oma selkäni on ollut nyt todella kipeä, enkä ole itse ratsastanut, kuin viimeksi toissaviikon torstaina, eli puolentoista viikon taukoa pidin. Anne kokeili Vallua tällä viikolla tiistaina ja mukavasti taisi mennä, tosin onhan Vallu varmasti erilainen ratsastuskokemus suokkien ja puoliveristen jälkeen. :)

Vallu on laihtunut ihan todella nopeasti ja tuntuu, että paljon. Vallu saa kuitenkin nyt iltakaurat ja paaaljon kuivaheinää yöllä, mutten tajua mikä poikaa vaivaa. Pitää nyt toivoa vain, että alkaisi saamaan lihaa luiden ympärille nyt syksyä kohti. Ötökätkin olivat syöneet rinnukset taas kauheille ruville, ettei voi sanoa muuta kuin, ihanaa että mennään talvea kohti!! Tämä kesä on ollut mielestäni ihan hirveä ötököiden ja ilmojen puolesta, joten tervetuloa talvi, lumi ja pakkaset. :) Toki odotan ruskamaastoilua innolla vielä tässä välissä. :D

Kävimme kävelemässä kolmenpekkaan pikkusoramontun ohí entisten isojen puukasojen luona. Mokka kulki mukana ja kävi rypemässä kaikki mahdolliset lätäköt ja likaojat, pöhkö koira. Vallun kanssa taivuteltiin ja väistettiin tiellä sivulta toiselle. Ihme kyllä, ei arkonut etusiaan pahemmin, vaikka olikin hukannut kenkänsä etusista.

Kotona sitten taas venyteltiin ja Heidi taisi opettaa Vallulle tassun nostonkin siinä ihan hetkessä. :) Viisas Vallu.

Kevyttä köpsöttelyä

Kentällä mentiin kolmen ratsukon voimin, ja oli todella mukavaa! Vallukin oli reipas ja tarjotteli pukkihyppyjä laukassa. Loppukäynnit mentiin latopelloilla.

Tänään ei Vallulla ollut uusia haavereita, onneksi! :)

Kentällä köpöttelyä

Saavuin ratsimaan sitten viime torstain jälkeen ja onneksi satula tuntui edelleen hyvältä. :D Ei tapahtunut niin, kuin painajaisessa näin. Ei hiertymiä tai muutakaan kamalaa, satula oli edelleen yhtä hyvä, kuin ennen sen omistamista. Miten voi ollakaan satulan hankinta niin stressaavaa, noh toivotaan nyt sitten, että Teknasta saadaan pitkäikäinen penkki.

Täytyy nyt kertoa ihan, että Vallu on TODELLINEN rymy roope. Sillä oli nytkin niin monta pikkuhaaveria jaloissa, että olin ihan ihmeissäni. Hoidin haavat ja harjasin likaisen pollen todella huolellisesti. Sitten satulaan kokoamaan jalustimet ja vähän koroketta sään kohdalle.

Itselläni on selkä niin kipeä, että pääasiassa menin kentällä vain käyntiä ja taivuttelin Vallua eri suuntiin. Hyvin sain reippaasti pojan tallaamaan ja meni pitkästä aikaa hyvin. Omaa selkää vain poltteli ja kun tuli aika nousta satulasta, niin kuinkas ollakaan, en meinannut päästä, kun teki niin kipeää. Olisihan se yö mennyt tietysti siellä selässäkin, mutta melko ikävä keli olisi ollut. Tuskin Vallukaan olisi halunnut yötä viettää minun kanssa, jotenka päätin pienestä kivusta huolimatta punnertaa jalustimen ja Heidin (piteli Vallua) avulla selästä pois. Hetken aikaa sai taas odotella, että pystyin kävelemään normaalisti. Toooosi kivaaa, NOT!

Torstaina uusi yritys.

Tekna Dressyr SV

No nyt sitä on millä pääsee. Ostettiin/vaihdettiin tänään satula, tosin kaippaa hieman lisäfyllinkiä sään kohdalle, johon jotain viritetään, kunhan nyt pääsee uudella satulalla ratsimaan.

Nyt vaan lihasta Vallulle selän ja etenkin sään kohdalle, niin satulan on ihan nappi.

Teknan testausta

Mukavalta tuntui tämä satula...tosin sanoin Heidille, että Kieferin jälkeen kaikki ovat tuntuneet paremmalle, mitä on ratsimaan asti testattu.

Meinasimpa laukkaympyrän jälkeen tippua selästäkin...olisipa ollut jotain jännitystä tännekin blogiin... Jalustin oli tippunut ja yritin sitä saada takaisin jalkaan ja humpsista vaan tasapaino meni. Taistelin kuitenkin ja pysyin  selässä, Valluhan oli ihan ihmeissään, että mitä se nainen siellä selässä kieppuu ja roikkuu... :DDD

Otettiin kuvia ja katsotaan nyt, että tuleeko Teknasta meidän penkki.