Kentällä köpöttelyä

Saavuin ratsimaan sitten viime torstain jälkeen ja onneksi satula tuntui edelleen hyvältä. :D Ei tapahtunut niin, kuin painajaisessa näin. Ei hiertymiä tai muutakaan kamalaa, satula oli edelleen yhtä hyvä, kuin ennen sen omistamista. Miten voi ollakaan satulan hankinta niin stressaavaa, noh toivotaan nyt sitten, että Teknasta saadaan pitkäikäinen penkki.

Täytyy nyt kertoa ihan, että Vallu on TODELLINEN rymy roope. Sillä oli nytkin niin monta pikkuhaaveria jaloissa, että olin ihan ihmeissäni. Hoidin haavat ja harjasin likaisen pollen todella huolellisesti. Sitten satulaan kokoamaan jalustimet ja vähän koroketta sään kohdalle.

Itselläni on selkä niin kipeä, että pääasiassa menin kentällä vain käyntiä ja taivuttelin Vallua eri suuntiin. Hyvin sain reippaasti pojan tallaamaan ja meni pitkästä aikaa hyvin. Omaa selkää vain poltteli ja kun tuli aika nousta satulasta, niin kuinkas ollakaan, en meinannut päästä, kun teki niin kipeää. Olisihan se yö mennyt tietysti siellä selässäkin, mutta melko ikävä keli olisi ollut. Tuskin Vallukaan olisi halunnut yötä viettää minun kanssa, jotenka päätin pienestä kivusta huolimatta punnertaa jalustimen ja Heidin (piteli Vallua) avulla selästä pois. Hetken aikaa sai taas odotella, että pystyin kävelemään normaalisti. Toooosi kivaaa, NOT!

Torstaina uusi yritys.