Ohjastelua.

Tänään oli tarkoitus lähteä maastoon Poudan ja Heidin kanssa, mutta Suklaa alkoi karitsoida, niin ei mihkään päästy. :) Jotenka päätin vain ohjasajaa ja juoksuttaa Vallua.

Vallu ja Pouta olivat ilmeisesti vielä selvitelleet välejään, koska Vallun takamus oli turvoksissa vasemmalta puolelta. Potkuhan siihen on tullut kun aristikin sitä harjatessa. Juoksutuksesta ei siis tullut sitten niin mitään, koska oli niin vaivalloista se takapään liike, etten halunnut sitten enempää rasittaa. Ohjasajeltiin siinä kentällä sitten aikamme ja muuten touhuiltiin. Saipa Vallu syödä hieman vihreääkin lammasaidan liepeillä minun ihmetellessä niin pienenpieniä suloisia karitsoita.

Vallun uusi tuttavuus.

Tulin taas tänään melkeinpä suoraan töistä tallille. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että hän tulee kokeilemaan Vallua. Kun hain Vallun tarhasta, se lähti oikein mielellään mukaan, mutta stoppi tuli siinä vaiheessa, kun huomasi, että pesupaikalle täytyisi tulla. Mikähän ihme siinä kaivossa niin pelottavaa on, mietin; noh, kun käy tuuli, niin se jotenkin puhaltaa sieltä kaivostakin ja siitä kuuluu outo kohina silloin. Sitähän se varmaan pelkää, kun ei talvella roudan aikaan tätä ongelmaa ole ollut. Ainakin huomasin itse siinä Vallua hoitaessa, että tuulenpuuskan tullessa, se kaivo humisee, ja jos olisin hevonen niin varmasti oudoksuisin moista...:D

Harjailin pitkän tovin ja vähän nypin harjaa siistimmäksi siinä Hennaa odotellessani. Kun ratsastaja saapui, laitettiin äkkiä Vallu ratsastuskuntoon ja eikun kentälle. Siinä Hennan ratsastaessa keräilin isoimpia kiviä pois kentältä joutaessani. Vallulla ja Hennalla sujui hyvin kentällä, ja uskoisin(toivoisin), ettei jäänyt viimeiseksi kerraksi näiden ratsastelut. :) Vallu oli vain melko laiskalla tuulella, mutta toisaalta, ei se kuulemma haitannut ollenkaan. Vallulla on kuulemma erilainen ravi, kuin monella ratsulla(tiedetään), mutta kun siihen tottuu niin sehän on aivan mahtava ratsastaa.

Vallulla ei ole nyt siis kenkiä, eikä se mielestäni arkonut ollenkaan. Päätettiin siis nyt pitää Vallu kengättömänä mahdollisimman kauan, jos vaikka saataisiin kavioille siitä jotain hyötyä. Vallu on kyllä ihan Conquistador -nimensä veroinen, koska valloittaa kaikkien sitä moikkaamaan tulevien sydämet. :) Se on vain niin IHQ! Rakastan jokaisen sadan kilon arvosta kertaa 10.

Sipu

P.S. Anteeksi kirjoitushirviöhäröjä, joita nämä minun kirjoitukset ovat pullollaan...

Back to home

Pojat palasivat kotiin ja aluksi eivät yhtään hokanneet, että olikin tarhassa kaksi liinakkoneitoa odottamassa. Vallu ja Pouta rupesivat ottamaan matsia heti ensimmäisenä. Vallulta tippui laitumella etusista kengät, joten ennen tarhaan laskua tallipoika irrotti takasistakin, mikä nyt kuvasta päätellen oli ihan hyvä idea... :D Illalla jo haistelivat toisiaan hyvässä hengessä, siitä se lähtee!

Laitumelle lompsis!

Pojat pääsi laitumelle. Ei minkäänlaista juoksua eikä intoilua, rupesivat muina miehinä vaan syömään...:D:D

Kenttäilyä kevyesti

Vallun kanssa mentiin kentällä estesatulan kanssa, joka on kyllä aika hyvä, kun tottuu vaan istumaan kyydissä... Mutta ei kyllä ole koulusatulan voittanutta! Vallulta on tippunut vasemmasta etujalasta kenkä, vähän könkkäsi aluksi, mutta loppuajan meni ihan hyvin, eikä mitään huomannut. Vähän ravattiin, muutoin tehtiin käynnissä töitä. Pitkillä sivuilla aseteltiin sisällepäin ja lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle, josta pohkeenväistöjä pitkälle uralle. Molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Pääty-ympyrällä parit laukannostot molempiin suuntiin.

Loppukäynnit latopellolla kääntymässä. Mennessä otettiin pari pätkää laukkaa ja ihan lapasessa pysyi hevonen, eikä vauhtikaan ollut kovin hurja :) Hyvä Vallu! Tallilla tehtiin vielä leipävenytykset ja harjailtiin pölyjä pois. Vihreää käytiin myös laitumella vähän haukkaamassa.

H.

Kenttäilyä ja metsäilyä

Vallun kanssa verryteltiin 35 min kentällä, paljon ravissa isoja ympyröitä, kiemurauria jne. Asetuksia tehtiin reilusti, mutta varovasti, kun on vähän menty kentällä viime aikoina. Ympyrällä tehtiin vasta-asetuksia ja väistätettiin takapäätä. Vähän kokeiltiin ympyrällä molempiin suuntiin laukkaa. Takapää vähän laiska laukassa, mutta muutoin poni kulki oikein nätisti. Enemmän oli tänään laiska kuin reipas.

Loppukäyntejä tallustettiin metsässä parikymmentä minuuttia. Aukean läpi rämmittiin metsään ja sitä kautta takaisin polulle. Vallussa herää ajoittain kaupunkilaishevonen ja katsoo pitkillä ryteikköjä. Mutta maalla maalaisten tavoin ja eikun vaan puskiin ;-D;-D

Tallille tehtiin leipävenytykset ja koska vettä tuli kaatamalla mentiin suoraan talliin. Kastuttiin vähän, mutta ei se paljoa haitannut. Vallu sai valkoisen sadeloimen niskaan ja käytiin vielä pellolla vartin verran vihreää maistelemassa. :D

H.

PS. Vallu oli vähintäänkin järkyttynyt kun ohitettiin lampaat metsäaidassa, Vallun mielestä ihan maailman pelottavinta, että ne ovat juuri hänen reitilleen pesiytyneet. Saatinpa taas naurut, Vallusta voisi tehdä jonkun ilmeet kuvakoosteen, niin järkyttynyt se oli...

Juoksutusta, ohjasajoa ja Vallun ominpäin seikkailu...

Kävipä niin, että taas tulin suoraan töistä tallille. Kävin ensin rupattelemassa niitä näitä Heidin kanssa, ennenkuin hain Vallun tarhasta. Vallu lähti oikein mielellään taas mukaan ja rapsuttelinpa siinä Suokitkin läpi, kun tulivat moikkaamaan. =) Tänään varustelin Vallun karsinassa ovi auki ja osaapa Herra olla niin nätisti aloillaan.

Kentälle päästiin ja otettiin muutama kierros alkuun käyntiä, koska katsottiin Heidin kanssa vallun takajalkojen liikettä käynnissä. Hieman mieltä varjostaa oikean takajalan tilanne, koska ihan alkuun oikeaan kierrokseen näyttää, että Vallu jopa ontuu liikkeessä. No mutta kun alettiin verryttelemään ravia, niin alkoi liikekin näyttää jo verkkaisemmalta ja mentiin pätkiä molempiin suuntiin jo ihan melkeinpä jossain muodossa. Ainakin töitä vallu teki molempien kahden 10 minuuttisten aikana niin, että hikosi vähän.

Loppukäynnit käytiin metsätiellä ohjasajaen. Vallu vilkuili alkuun taakseen, että mitenkähän himmeenä tuon naisen vintti on, kun tällä keinoin lähdetään pihasta pois... No mutta, nyt Vallun on vaan totuttava tähän himmenneeseen vinttiin, ainakin sinne asti kunnes jakaannun syksyllä ja voin taas ratsastaa. Voi, kun mieli teki taas laittaa vain satulaa selkään ja hypätä ratsaille... Täytyy yrittää malttaa mielensä, eihän tässä ole enää montaa kuukautta.

Noh, ajattelin kylmätä takajalat, koska siellä jotain häikkää nyt ilmeisesti on. Jätin Vallun ulos kiinni riimustaan siksi aikaa, että saan vaihdettua letkun hanaan ja hanan auki. Kuulinpa sitten, että ilmeisesti vetopaniikin saanut itse rauhallisuus riuhtaisi itsensä riimusta irti (riimunnaru petti soljen kohdasta). Syöksyin ulos ja Vallu katsoi minuun vaan kujeellisesti ja suuntasi verkkaassa käynnissä pihatielle. No minä sitten sydän kurkussa ensin huutelin Vallua, mutta eihän se kun katsoi vaan taakseen. Hätäisesti kävin tallista jonkun ruokasankon ja lähdin perään. Eipä herra pysähtynyt, ennenkuin Tohmajärven tien varressa syömään heinää. Pientä jekkua minulle...jälkikäteen naurattaa, mutta ei silloin naurattanut!

Iltamaasto kärryillä.

Hurautin töistä suoraan tallille (oli jo aikakin!!) ja Heidi oli jo metästänyt Vallun ja Eksun sisälle valmiiksi. Eli päästiin suoraan harjaamaan ja laittamaan varusteita päälle. Alkaa jo pikkuhiljaa mennä kärryt rutiinilla perään kaikkineen vehkeineen. :)

Vallu taas veti vähän höplästä minua ja käytiin pienoinen keskustelu liiterin nurkalla, että mennäänkö ohi traktorinkauhasta, joka ei ollut siinä aikaisemmin ollut. Vallun mielestä se olisi voinut syödä vähintäänkin Vallun kokoisia hevosia iltapalaksi. Peruutettiin koivupinoon, josta ei sitten muuta mahdollisuutta ollut, kuin lähteä kauhan suuntaan, koska en toiseen suuntaan päästänyt. Loppujen lopuksi mentiin sitten ohi mallikkaasti. Kaikkein inhottavinta mitä Vallu osaa, on juuri tuo peruuttaminen silloin, kun ei haluta mennä jostain ohi. Muuten on oikein mukavaa, että Vallu osaa peruutella kärryjenkin kanssa.

Huomattiin sitten metsätieosuuden alussa, ettei Heidillä ole kypärää. Siinä sitten arvottiin että käännytäänkö hakemaan kypärää, mutta kärryjen kanssa se olisi ollut melko vaikeaa. Kinasteltiin sitten seuraavaksi, että ottaako Heidi minun kypärä, mutta ei se sitten suostunut. Minusta tuntui kyllä, että näytti varmaan melko pölvästiltä, että kärryillä istuvalla on kypärä, mutta ratsastajalla ei. No, mutta, päätettiin ottaa rauhallinen kävelylenkki.

Jossain vaiheessa auto tuli perästä ja kuulin sitten jo ennenkuin näin, että sillä on peräkärri. Olen tottunut vain hevosiin, joilla kilahtaa peräkärrin nähdessään, niin ehdin jo mielessäni kelata kaikenmoiset kauhuskenaariot... Pelotti suurimmaksi osaksi juuri siksi, ettei tällä meidän koulutuupparilla =D ollut kypärä päässä. Loppujen lopuksi auto meni ohi, eivätkä pollet olleet moksiskaan.

Kotiinpäin käännyttiin pikkumontulla ja Vallu oli taas itse Herra Rauhallisuus koko matkan. Ravattiin sitten pieni pätkä sillä ehdolla, että jos tuntuu ettei Vallu malta mennä hiljaa, niin ei ollenkaan ravata. Alkoi nimittäin palella jo ihan tuntuvasti, vaikka vaatetta laitoin ihan reilusti. Mutta tapahtuipa ensimmäistä kertaa, että Vallu mennä köntysteli hyvin tyynesti rauhallista ravia kuin joku valjakkohevonen konsanaan <3

Tallilla olikin sitten taas perinteinen varusteiden riisunta niin, että Vallu seisoi irti pihalla. Tulipa jopa tolpalle perässäni ilman riimua, tosin minulla oli leipää kädessä =DD. Yritin olla tehokas ja saada Vallun äkkiä tarhaan, mutta unohtuipa siinä (jo tulevasta jääkiekkopelistä ja erityisesti Ovechkinin LÄHIkuvista haaveillessani), että Vallu oli ansainnut melassivedet. Eikun hevonen vielä pihatosta pois ja melassivettä massuun.

Huomenna uudet kujeet!

Juoksutusta ja paijausta.

Tultiin Sonjan kanssa tallille yhteistuumin. Vallu oli taas ihan hirvittävän likainen. Harjailtiin pitkä tovi ja poistettiin vihdoin hokit kengistä (osa oli tippunut jo itsestään).

No sitten rensselit selkään ja menoksi. Juoksutuksen ajan Sonja poimi kukkia ja välillä istuksi jakkaralla keskellä kenttää ja katseli meidän menoa ja kyseli kaikenmoisia asioita. Juoksutin Vallua molempiin suuntiin noin kymmenen minuuttia. Oikeaan kierrokseen oikea takajalka ei liikeradaltaan ollut ihan normaali. Täytyypä seurata. Ei varsinaisesti ontunut, mutta Vallu ei nosta jalkaa niinkuin pitäisi. Juoksutus meni jälleen kerran oikein mallikkaasti, kokoajan juoksuttajan taktiikkakin paranee. Vallu joutui jo tekemään töitä kunnolla ja sai kevyen hien päälle.

Sonja istui selässä sitten loppukäyntien ajan, eikä Vallu ollut siitä moksiskaan. Myös suojat Sonja otti pois, sekä talutti Vallun takaisin tarhaan. Aivan mahtavan kiltti Vallu on, kun oikeastaan taisi tajuta kuinka näitten pienten kanssa täytyy toimia. =) Leipävenytykset tehtiin pihatossa Sonjan avustamana.

Oli ihana tallipäivä taas tänään!

Aamumaasto

Jenni ja Skipi seurana noin tunti käppästiin ihan käyntiä maastossa. Pururadoilla kylän pinnassa käytiin kääntymässä. Vallulla oli estesatula ja nyt siihen oikeanmittaisesti säädetyt jalustimet, joten kyllä passasi ja tuntui hyvälle istuskella kyydissä :)

Vallu olikin taas ihan kunnon putsattava taasen. Aivan järkyttävässä siivossa koko otus! No mutta vielä harjailtiin ratsastuksen jälkeenkin. Loimea ei laitettu, kun oli niin lämmin aamu ja muutenkaan ei hionnut yhtään. Kivaa oli!

Vauhdikkaampi kärrylenkki

Soittelin aamupäivästä Heidille, että olisin tulossa ajamaan Vallulla. Kävikin niin sopivasti, että Heidi pääsi mukaan ratsain Tuiskun kanssa. Ei tarvinnut Vallun kanssa kahden mennä =)

Minun ilokseni, Vallu ei ollut tänään kovinkaan likainen, joten varustelut sujuivat hieman nopeammin tällä kertaa. Vallu oli aika hauska, kun oli niin kiinnostunut kaikesta mitä tein sen lähellä, turvan työnsi joka kohtaan. Ulkona Vallu seisoi irti sen aikaa, kun noukin kärryt ja asettelin ne sen perään. Tuisku lähti keulamiehenä metsätieosuudelle, mutta kun päästiin tielle, vaihdoimme paikkoja.

Vallu malttoi mennessä välillä juosta ihan suht.rauhallista ravia, mutta välillä vauhti kiihtyi niin, että Tuiskun täytyi tulla kiitolaukkaa perässä. Huudeltiin vain toisillemme Heidin kanssa, että pelottaako liian kova vauhti!?! Heidi sanoi ainakin, että häntä pelotti vain minun puolesta...:DD Minulla oli kivaa, vaikka välillä sydäntä särki, kun piti ottaa ohjilla niin kovaa vauhtia pois, ettei lennetty ihan kuuhun. Käytiin kääntymässä tien päässä olevalla kääntöpaikalla. Vähän ennen etappia Vallun vauhti kiihtyi melko hurjaksi mutkaisella tien osuudella... Kärryt pysyivät kuitenkin melko kapealla tiellä hyvin, ainut miinus oli vaan, että suu ja silmät alkoivat täyttyä sorasta ja vielä muutamista irtokarvoista.


Päätettiin kokeilla sillä periaatteella kotiinpäin ravaamista, että jos ei pysy lapasessa, niin ei ravata ollenkaan. Silloin Vallu yllätti aivan älyttömän positiivisesti. Koskaan ei ole niin pitkiä pätkiä tullut (Vallun) rauhallista ravia maastossa. Pystyi jo välillä höllin ohjin menemään tovin, ennenkuin vauhti alkoi taas vähän kiihtyä. Huomasin, että on aika paljon kuitenkin ajajasta kiinni se vauhdin säätely (niinkun sen oikeasti täytyy ollakin...Hyvä Siiri...:DD). Tarkoitan siis, että Vallulla ajaessa täytyy pysyä hereillä ja kun vähänkin enteilee, että vauhti kiihtyy, ottaa nopeilla pienillä pidätteillä kiinni. Jos pidätteet ei toimi, niin sitten tietenkin ihan tosissaan pitää ohjilla.

Mutta, anyway, olen Vallusta tänään niin YLPEÄ. Meni tulomatka niin HIENOSTI, että Vallu oli ansainnut herkkuleivät ajon päätteeksi! Kaiken kruunasi vielä tallilla niin herrasmiesheppa, kun jaksoi odottaa taas irti pihalla varusteita riisuttaessa. Vallu hikosi lenkillä, mutta kerkesi kuivaa melko hyvin pitkien loppukäyntien ansiosta. Laitettiin kuitenkin fleeceloimi vielä niskaan ja hevoset vielä hetkeksi nauttimaan kauniista kevätillasta. <3

Juoksutusta, Siiri ohjissa.

Tultiin Tatun synttäreille ja halusin tietenkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tehdä jotain Vallun kanssa. Taas tarhassa minua odotti erilikainen hevonen. Vallusta on tullut kyllä oikea sottapytty, se ei enää turhia kainostele tuota mutaa! Jännä juttu vaan, kun Herra ei haluaisi kuitenkaan lätäköistä mennä...saatikka sitten tehdä mitään sateella... On muutes aivan ihanaa huomata, kuinka eri tavalla Vallu nykyisin katsoo ja muutenkin "on", kun menen sitä hakemaan. Ehkä se alkaa pikkuhiljaa olla tuttuja minunkin kanssa. Hiljaa hyvä tulee.

Noh, hoito tapahtui taas karsinassa ovi auki, ja oikein mallikkaasti Vallu oli taas irti koko varustelun ajan. Ajosilat selkään ja liinat ohjiksi (nahkaohjat ilmeisesti liian lyhyet). Kahdella ohjalla juoksutus onkin haastavaa puuhaa, mutta tänään meni taas paremmin kuin edellisellä kerralla, joten kait senkin voi oppia (siis puhun täysin itsestäni) Vallu meni todella kiltisti ja kuuliaisesti. Jäykkyyttä oli taas huomattavissa ja varsinkin vasempaan kierrokseen takapää oli vähän könkkö. Täytyy nyt seurata, ettei ainakaan pahennu.

Tuosta kahdella ohjalla juoksuttamisesta sen verran, että  hankalaa siitä tekee sen, että täytyy keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa, ettei näin putkiaivoinen meinaa käsittää. Ja sitten vielä pitää yrittää olla "hereillä" ja hevosta edellä joka hetkessä. Kuten sanoin, niin eiköhän tässäkin lajissa harjoitus tee mestarin. Tällä kertaa ei tarvinnut enää niin paljoa miettiä nuita ohjia, kuin edellisellä... :D Vallu on kyllä aivan mahtava opettaja ainakin tässä lajissa, koska se ei turhia hermoile, vaikka varmasti saa välillä ristiriitaisia käskyjä kokemattomalta juoksuttajalta.Voi Vallu parka!

Loppukäyntejä mentiin sitten ohjasajamalla mm parit. kerrat puomien ylitse. Sitten karsinassa riisuttiin vermeet taas ovi auki ja laitoin varmuuden vuoksi fleecen niskaan lämmittämään lämmenneitä lihaksia, koska tuuli oli jäätävä!! Vallu jäi siis kavereitten kanssa vielä ulos, kun juksuttaja siirtyi sisätiloihin herkuttelemaan synttäriherkuilla. NAM!