Soittelin aamupäivästä Heidille, että olisin tulossa ajamaan Vallulla. Kävikin niin sopivasti, että Heidi pääsi mukaan ratsain Tuiskun kanssa. Ei tarvinnut Vallun kanssa kahden mennä =)
Minun ilokseni, Vallu ei ollut tänään kovinkaan likainen, joten varustelut sujuivat hieman nopeammin tällä kertaa. Vallu oli aika hauska, kun oli niin kiinnostunut kaikesta mitä tein sen lähellä, turvan työnsi joka kohtaan. Ulkona Vallu seisoi irti sen aikaa, kun noukin kärryt ja asettelin ne sen perään. Tuisku lähti keulamiehenä metsätieosuudelle, mutta kun päästiin tielle, vaihdoimme paikkoja.
Vallu malttoi mennessä välillä juosta ihan suht.rauhallista ravia, mutta välillä vauhti kiihtyi niin, että Tuiskun täytyi tulla kiitolaukkaa perässä. Huudeltiin vain toisillemme Heidin kanssa, että pelottaako liian kova vauhti!?! Heidi sanoi ainakin, että häntä pelotti vain minun puolesta...:DD Minulla oli kivaa, vaikka välillä sydäntä särki, kun piti ottaa ohjilla niin kovaa vauhtia pois, ettei lennetty ihan kuuhun. Käytiin kääntymässä tien päässä olevalla kääntöpaikalla. Vähän ennen etappia Vallun vauhti kiihtyi melko hurjaksi mutkaisella tien osuudella... Kärryt pysyivät kuitenkin melko kapealla tiellä hyvin, ainut miinus oli vaan, että suu ja silmät alkoivat täyttyä sorasta ja vielä muutamista irtokarvoista.
Päätettiin kokeilla sillä periaatteella kotiinpäin ravaamista, että jos ei pysy lapasessa, niin ei ravata ollenkaan. Silloin Vallu yllätti aivan älyttömän positiivisesti. Koskaan ei ole niin pitkiä pätkiä tullut (Vallun) rauhallista ravia maastossa. Pystyi jo välillä höllin ohjin menemään tovin, ennenkuin vauhti alkoi taas vähän kiihtyä. Huomasin, että on aika paljon kuitenkin ajajasta kiinni se vauhdin säätely (niinkun sen oikeasti täytyy ollakin...Hyvä Siiri...:DD). Tarkoitan siis, että Vallulla ajaessa täytyy pysyä hereillä ja kun vähänkin enteilee, että vauhti kiihtyy, ottaa nopeilla pienillä pidätteillä kiinni. Jos pidätteet ei toimi, niin sitten tietenkin ihan tosissaan pitää ohjilla.
Mutta, anyway, olen Vallusta tänään niin YLPEÄ. Meni tulomatka niin HIENOSTI, että Vallu oli ansainnut herkkuleivät ajon päätteeksi! Kaiken kruunasi vielä tallilla niin herrasmiesheppa, kun jaksoi odottaa taas irti pihalla varusteita riisuttaessa. Vallu hikosi lenkillä, mutta kerkesi kuivaa melko hyvin pitkien loppukäyntien ansiosta. Laitettiin kuitenkin fleeceloimi vielä niskaan ja hevoset vielä hetkeksi nauttimaan kauniista kevätillasta. <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti