Iltamaasto kärryillä.

Hurautin töistä suoraan tallille (oli jo aikakin!!) ja Heidi oli jo metästänyt Vallun ja Eksun sisälle valmiiksi. Eli päästiin suoraan harjaamaan ja laittamaan varusteita päälle. Alkaa jo pikkuhiljaa mennä kärryt rutiinilla perään kaikkineen vehkeineen. :)

Vallu taas veti vähän höplästä minua ja käytiin pienoinen keskustelu liiterin nurkalla, että mennäänkö ohi traktorinkauhasta, joka ei ollut siinä aikaisemmin ollut. Vallun mielestä se olisi voinut syödä vähintäänkin Vallun kokoisia hevosia iltapalaksi. Peruutettiin koivupinoon, josta ei sitten muuta mahdollisuutta ollut, kuin lähteä kauhan suuntaan, koska en toiseen suuntaan päästänyt. Loppujen lopuksi mentiin sitten ohi mallikkaasti. Kaikkein inhottavinta mitä Vallu osaa, on juuri tuo peruuttaminen silloin, kun ei haluta mennä jostain ohi. Muuten on oikein mukavaa, että Vallu osaa peruutella kärryjenkin kanssa.

Huomattiin sitten metsätieosuuden alussa, ettei Heidillä ole kypärää. Siinä sitten arvottiin että käännytäänkö hakemaan kypärää, mutta kärryjen kanssa se olisi ollut melko vaikeaa. Kinasteltiin sitten seuraavaksi, että ottaako Heidi minun kypärä, mutta ei se sitten suostunut. Minusta tuntui kyllä, että näytti varmaan melko pölvästiltä, että kärryillä istuvalla on kypärä, mutta ratsastajalla ei. No, mutta, päätettiin ottaa rauhallinen kävelylenkki.

Jossain vaiheessa auto tuli perästä ja kuulin sitten jo ennenkuin näin, että sillä on peräkärri. Olen tottunut vain hevosiin, joilla kilahtaa peräkärrin nähdessään, niin ehdin jo mielessäni kelata kaikenmoiset kauhuskenaariot... Pelotti suurimmaksi osaksi juuri siksi, ettei tällä meidän koulutuupparilla =D ollut kypärä päässä. Loppujen lopuksi auto meni ohi, eivätkä pollet olleet moksiskaan.

Kotiinpäin käännyttiin pikkumontulla ja Vallu oli taas itse Herra Rauhallisuus koko matkan. Ravattiin sitten pieni pätkä sillä ehdolla, että jos tuntuu ettei Vallu malta mennä hiljaa, niin ei ollenkaan ravata. Alkoi nimittäin palella jo ihan tuntuvasti, vaikka vaatetta laitoin ihan reilusti. Mutta tapahtuipa ensimmäistä kertaa, että Vallu mennä köntysteli hyvin tyynesti rauhallista ravia kuin joku valjakkohevonen konsanaan <3

Tallilla olikin sitten taas perinteinen varusteiden riisunta niin, että Vallu seisoi irti pihalla. Tulipa jopa tolpalle perässäni ilman riimua, tosin minulla oli leipää kädessä =DD. Yritin olla tehokas ja saada Vallun äkkiä tarhaan, mutta unohtuipa siinä (jo tulevasta jääkiekkopelistä ja erityisesti Ovechkinin LÄHIkuvista haaveillessani), että Vallu oli ansainnut melassivedet. Eikun hevonen vielä pihatosta pois ja melassivettä massuun.

Huomenna uudet kujeet!