Käytiin Vallun kanssa ottamassa vauhtia pikkujouluihin latopelloilla. Siis mentiin laukkaa Vallun tyyliin (lue kiitolaukkaa) latopellontie molempiin suuntiin. Oli semmoinen myrsky, ettei jaksettu kentälle jäädä pörräämään. Mokka piti meille seuraa maastossa. Käytiin vielä latopellon risteyksestä eteenpäin ravailemassa/kävelemässä, kun innostuttiin.
Koska Vallu lämpesi reissusta ja keli oli niin kurja, laitoin Vallulle loimen ulos venytysten jälkeen. Meillä oli oikein mukavaa.
Siinä sitten vielä lähtötohinoissa satuin jotenkin toheltamaan ja ottamaan Heidin puhelimen mukaani siinä uskossa, että se on omani. Oma olikin vauvan hoitolaukussa eikä puhelintaskussa... Kanervalan ABC:n kohdalla sitten aloin ihmetellä, että miksi taskusta kuuluu Heidin soittoääni...koska soittaja oli Joni, uskalsin tietysti vastata...On se Joni mahtanut ihmetellä.. No mutta, näin ei voi sattua kuin miulle! Onneksi tästäkin kömmellyksestä selvittiin vain nauruilla (ja tietysti ajelutin Jonia giganttiin vielä lauantai-iltana). Kiitos ja anteeksi... :D
-siiri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lapsia on nyt varoiteltu, että aina kun Siiri on käymässä, on syytä piilottaa puhelimet, ettei lähde tämän kännykkätätin matkaan... Heheee... No mutta saatiin hyvät naurut ja hauskaa siitä on riittänyt vielä muillekin päiville!!! :):):) Niin että kiitos vaan itsellesi! ;)
VastaaPoista