Ratsastusta ja kävelyä

Jännitin hieman sitä Vallun jalkaa, jonka se viime kerralla teloi ruununrajasta, oliko se kipeä tai turvonnut...tai muuten vain huonosti parantunut. Epäilykseni osoittautuivat onneksi turhiksi, koska polkema oli täysin "kuiva" kun tarkastin sen ennen ratsastusta.

Ehdittiin mennä kentällä n. 15 minuuttia, kun Elias heräsi itkemään. Eihän se auttanut, kun lähteä hyssyttämään poikaa vaunuissa. Ei se kuitenkaan siinä paikallaan asettunut, enkä raaskinut Valluakaan kentällä seisottaa, niin päätin lähteä kävelemään pihakiekkoa hevosen ja vaunujen kanssa. Sain sitten Eliaksen nukahtamaan ja päästiin jatkamaan harjoituksia.

Laukkailtiin ja ravailtiin vielä keskiympyrällä (huom. oikeinpäin!!), kunnes juuri, kun meinasin alkaa ottaa loppuraveja, Elias heräsi taas. No siihenpä oli hyvä lopettaa, joten loppukäynnit otettiin samoin, kuin vähän aikaisemmin. Kierrettiin vaunujen kanssa pihakiekkoa ympäri. Koko liikutuksen kesto oli n. 40 minuuttia, kevyttä, mutta tyhjääkin parempaa.

Harmikseni Vallun polkuhaava oli taas auennut, eikä siinä auttanut muu, kuin puhdistaa se taas ja toivoa, että paranee seuraavaan kertaan. Jos ei, niin sitten täytyy tehdä käpysidos ratsastuksen ajaksi. Vallu sai loimen niskaan ja pääsi takaisin tarhaan kavereiden kanssa.

Ratsastus

Menimme Vallun kanssa taas kentällä. Toisaalta tekisi jo mieli maastoilemaan, mutta lumenpaljouden ja ajan riittämättömyyden takia kierretään kentällä. Mutta, onneksi jumppa ei tee pahaa Vallulle, nyt alkoi jo taka-askel venymään ja oikea muoto löytymään.

Otettiin laukkaa (paljon), pohkeenväistöjä, taivuttelua ravissa keskiympyrällä. Kaikki meni muuten upeasti, mutta putseista huolimatta Vallu onnistui polkemaan haavan oikeaan etuseen. Tehokkaan puolituntisen jälkeen hevonen oli hikinen ja ajateltiin Jennin kanssa, että niistä olisi kivaa piehtaroida ratsastuksen jälkeen. Skipi tajusi jutun juonen, mutta Vallu vain tollisteli hämmästyneenä. Sain sen jopa loukkaantumaan, kun hieroin lunta ryntäille, josko olisi tajunnut piehtaroida. Onneksi Vallu on helppo lepytellä...=) Kaippa se sitten tarhassa piehtaroi loimi yllä. Mietittiin Jennin kanssa, että ovat tapansa orjia...Muualla ei voi piehtaroida, kuin tarhassa!

P.S mamma oli tosi ylpeä, kun vauva tänään, tasan nelikuisena oppi kääntymään mahalleen. =D

Kentällä

Pikku vauvan askelin Vallu alkaa tulla kutsusta luokse, ainakin se tulee jo vastaan paalilta, kun pysähdyn sitä kutsumaan. On se sekin jotain...:)

Kenttä oli aurattu, mutta olihan siihen jo ehtinyt taas tupruttaa lunta jokusen verran. Siitä huolimatta se oli pehmeä ja ihan ok mennä. Muuten mentiin perussettiä, mutta otin semmoisen laukkaharjoituksen, että menin kentällä kahdeksikkoa jossa päädyt mentiin laukassa, keskellä hevosen suoristus ja käynnin kautta laukannosto. Se oli ihan mukava ja melko vaativa harjoitus vauhtiVallulle.

Kentällä meni taas reilu puolituntinen ja Vallullekin tuli lämmin, vaikkakin oltiin ihan lumiukkoja lumipyryn takia. Sen verran Vallukin on landepojaksi muuttunut, ettei tuommoinenkaan lumipyry tuntunut poikaa haittaavan. Ihanaa oli!

Kaviohuoltoa

Vallu sai vihdoin ja viimein kavioiden huollon. Nyt on vuoltu ja kaviot näyttää aika hyvälle! Ottaen huomioon, miten paljon ne ovat tähän asti lohkeilleet ja varsinkin kun kengät ollut jalassa (edellisen kerran viime kesänä), niin aina muutaman päivän kestänyt joku kenkä ja on irronnut. Nyt ei ole juuri lohkeemia, näyttää jo erinomaiselle. Vallu seisoi koko toimenpiteen ajan täysin paikallaan, eikä kiskonut takasiaan, jota yleensä tekee. Liekö glukosamiinit yms. tehneet tehtävänsä :)

Vaikka nyt luisteleekin ratsastaessa takasillaan, niin tämä ajanjakso varmasti aika ehdoton, että kaviot pääsevät kunnolla vahvistumaan. Kesällä sitten kannattaa lopot alle laittaa ja miettiä, tarvitseeko myös pohjallisia. Mutta katsellaan nyt, hyvältä näyttää!

Heidi

Ratsastus

Mentiin kentällä noin puoli tuntia, kevyemmin kuin eilen. Ravailtiin ja otettiin muutamat laukannostot, jotka alkavatkin jo sujua mukavasti. Huomaa, kuinka tärkeää on ottaa niitä laukannostoja joka kerran. Alkutalvesta ei vain uskaltanut laukkailla, kun kenttä oli niin liukas ja Vallu vähän turhan vauhdikas. =)

Pouta oli siis kentällä kaverina ja Vallua ehkä vähän harmitti, kun Pouta lähti aiemmin pois. Oli mukava ratsastus tälläkin kertaa.

Tallissa Vallu saikin sitten erityishuomiota, koska äiti oli mukana tällä kertaa ja rapsutteli, saattoipa antaa vähän porkkanaakin. Varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen äiti katseli ratsastustanikin...sanoi vain, että vauhdikkaalta näytti. :)

Ratsastus

Tulimme tänään lasten kanssa keskenämme ja ajattelin että teen sen mitä voin. Kun olin saanut Eliaksen vaunuihin nukkumaan kannoin vettä hevosille ja tarkistin lampaat. Sitten otin Vallun mukaani ja toivoin parasta, että ehdittäisiin ratsia.

Kentällä otettiin paljon ravia keskiympyrällä ja paljon laukkaa pitkin koko kenttää. Istuin ns. kolmipisteistunnassa mahdollisimman pystyssä ja niinhän laukka rullasi hyvin. Mentiin puolituntinen ja Vallu oli ihan hikinen ja miulla hyvä mieli (toivottavasti myös Vallulla). Tallissa laitoin loimen ennen venytyksiä ja ehdittiinpä vielä jutustella niitä näitä. Oli taas erittäin ihanaa olla Vallun kanssa. <3

Ratsastusta paremmalla menestyksellä

Soittelin Heidille Vallusta ja mietteistäni, koska edelliset ratsastuskerrat eivät menneet niin putkeen. Halusin kysyä Heidin mielipidettä ja arviota siitä, mikä voisi aiheuttaa Vallun "perän luistelemisen". Sehän voi johtua lihasjäykkyydestä tai kipeistä nivelistä ja toki kengättömyydestä. Sain hyviä neuvoja jatkoon; pääasiassa liikuntaa.

Tänään sitten päätin ratsastella rauhassa ja kuulostella... Joni oli aurannut kentän laidalle ns. puhtaat alueet ja siellä ravatessa, ei ollut mitään ongelmaa. Heti, kun mentiin kentän keskelle, missä meno oli raskaampaa, alkoi heti se samainen tahmeus ja perän luistelu. Joten voisiko syy olla kuitenkin niinkin yksinkertainen kuin laiskuus?

Jenni oli saanut Skipin verkattua jo niin hyvin, ettei tarvinnut pitkää raippaa, niin sain Jenniltä pitkän raipan käyttööni. Alkoi jalat nousta jo keskiympyrälläkin ja ongelma oli poissa. Toki välillä saattoi luiskahtaa askel, mutta se johtui puhtaasti liukkaudesta. Ongelma ratkaistu siis. Kenttä on siis melko raskas  keskiosasta, koska olemme toivoneet ettei sitä aurattaisi --> ei ainakaan mene liukkaaksi. Saas nyt nähdä josko lunta lisää tulee, että pitäisikö se kuitenkin aurata.

Tällä kertaa ratsastus meni siis todella kivasti ja laukattiinkin pitkät pätkät kentän puhtailla reunoilla. =)

Vielä siitä lihasten (ja nivelten) jäykkyydestä ja kipeydestä sen verran, että uskon Vallulla olevan nekin jäykkänä ja varmaan hiukan kipeänäkin pitkän tauon jälkeen. Siihen auttaa siis säännöllinen liikunta ja semmoista pyritään harrastamaan.

Ratsastusta

Tänään olikin melko kylmä päivä...onneksi ratsastaessa tuli lämmin =).

Vallu tuntui jotenkin oudolta ravissa, enkä meinannut päästä millään mukaan rytmiin...ehkä siksi kun sitä ei ollut. Keskiympyrälläkin perä luisteli taas vähän väliä ja muutenkin yhteisymmärrys oli kaukana menosta. Ehdittiin ottaa laukannostoja kun Elias huuteli itkuhälyttimeen. Ei auttanut muu, kuin ottaa loppukäynnit vaikka jäikin huono maku ratsastuksesta.

Ehdin laittaa Vallulle loimen kunnes pikkuisäntä ei enää malttanut odottaa kauemmin ruokaa, joten Jenni vei Vallun ulos. Kiitos Jenni =)

Ratsastusta pitkän tauon jälkeen

Mentiin kentällä puolituntinen. Taivuteltiin ja otettiin laukannostoja. Vähän tahmeaa oli ymmärrettävästä syystä. Vallu on "liukastellut" takapäällään tänä talvena joka kerran ja olen yrittänyt miettiä mistä johtuu. Tai siis kesken ravin tuntuu että perä pettää alta. Muutamia kertoja on nähty, ettei se ole oikaissut vasenta takastaan ja siksi notkahtelee, mutta liekö joka kerta se syynä. Toki voihan Vallu liukastella myös siksi, ettei sillä ole kenkiä...mutta luulisin ettei kenttä ole nyt liukas koska sitä ei ole aurattu.

Mutta Kuitenkin oli ihanaa ratsastella.

Päivitystä

En ole nyt kahteen viikkoon nähnyt Vallua, kuin kuvista. Poitsu on siis saanut olla vapaalla. Vaikken blogiin päivittänytkään, niin kävin tiistaina 24.1. juoksuttamassa Vallua. Silloin meni omaan kilttiin tapaansa mallikkaasti.

Toivotaan, että pakkaset ja meidän sairastelut (Heidin ja oman porukan) ovat kohta takanapäin ja päästään taas toden teolla jatkamaan harjoituksia. Huomenna on tarkoitus lähteä ainakin Vallua harjaamaan, jos en vielä pääse liikuttamaan. Elias on vielä yskässä, enkä uskalla sitä jättää ulos vaunuihin vahtimatta. Tärkeintä on, että pääsen moikkaamaan edes. :)

Heidille pikaista paranemista!