Menimme Vallun kanssa taas kentällä. Toisaalta tekisi jo mieli maastoilemaan, mutta lumenpaljouden ja ajan riittämättömyyden takia kierretään kentällä. Mutta, onneksi jumppa ei tee pahaa Vallulle, nyt alkoi jo taka-askel venymään ja oikea muoto löytymään.
Otettiin laukkaa (paljon), pohkeenväistöjä, taivuttelua ravissa keskiympyrällä. Kaikki meni muuten upeasti, mutta putseista huolimatta Vallu onnistui polkemaan haavan oikeaan etuseen. Tehokkaan puolituntisen jälkeen hevonen oli hikinen ja ajateltiin Jennin kanssa, että niistä olisi kivaa piehtaroida ratsastuksen jälkeen. Skipi tajusi jutun juonen, mutta Vallu vain tollisteli hämmästyneenä. Sain sen jopa loukkaantumaan, kun hieroin lunta ryntäille, josko olisi tajunnut piehtaroida. Onneksi Vallu on helppo lepytellä...=) Kaippa se sitten tarhassa piehtaroi loimi yllä. Mietittiin Jennin kanssa, että ovat tapansa orjia...Muualla ei voi piehtaroida, kuin tarhassa!
P.S mamma oli tosi ylpeä, kun vauva tänään, tasan nelikuisena oppi kääntymään mahalleen. =D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti