Jännitin hieman sitä Vallun jalkaa, jonka se viime kerralla teloi ruununrajasta, oliko se kipeä tai turvonnut...tai muuten vain huonosti parantunut. Epäilykseni osoittautuivat onneksi turhiksi, koska polkema oli täysin "kuiva" kun tarkastin sen ennen ratsastusta.
Ehdittiin mennä kentällä n. 15 minuuttia, kun Elias heräsi itkemään. Eihän se auttanut, kun lähteä hyssyttämään poikaa vaunuissa. Ei se kuitenkaan siinä paikallaan asettunut, enkä raaskinut Valluakaan kentällä seisottaa, niin päätin lähteä kävelemään pihakiekkoa hevosen ja vaunujen kanssa. Sain sitten Eliaksen nukahtamaan ja päästiin jatkamaan harjoituksia.
Laukkailtiin ja ravailtiin vielä keskiympyrällä (huom. oikeinpäin!!), kunnes juuri, kun meinasin alkaa ottaa loppuraveja, Elias heräsi taas. No siihenpä oli hyvä lopettaa, joten loppukäynnit otettiin samoin, kuin vähän aikaisemmin. Kierrettiin vaunujen kanssa pihakiekkoa ympäri. Koko liikutuksen kesto oli n. 40 minuuttia, kevyttä, mutta tyhjääkin parempaa.
Harmikseni Vallun polkuhaava oli taas auennut, eikä siinä auttanut muu, kuin puhdistaa se taas ja toivoa, että paranee seuraavaan kertaan. Jos ei, niin sitten täytyy tehdä käpysidos ratsastuksen ajaksi. Vallu sai loimen niskaan ja pääsi takaisin tarhaan kavereiden kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti