Maastossa

Vallu ja muut talvitarhan ponit olivat pipertämässä niukkaa vihreätä, kun saavuimme pihaan. Joni oli laittanutkin varoitusviestin, että aidassa on tätä nykyä sähköt, kun vihreämpi ruoho aidan takana alkaa houkuttaa liikaa.
Sain Vallun haettua ilman sähköiskuja (jee) ja mentiin pihatolpalle, missä ötökät olivat heti meidän molempien kimpussa. Puhtoiset harjat ja harjalaatikko eivät varmaankaan enää kauan ole puhtoisia, koska Vallu vaikuttaa ihan siltä, kuin sitä ei olisi tänä keväänä pestykään.

Asensin satulaan pehmukkeen, josko herkkä ahterini tykkäisi enemmän mennä pitkiä reippaita käyntipätkiä... No mutta, laukattiin taas paljon ja raviakin mentiin hyvällä menestyksellä. Kaikinpuolin onnistunut ratsastus taasen, vaikka ötökät kiusasivatkin. 

Irroittelua maastossa

Saavuimme taasen aikomuksena lähteä kunnon maastoreissulle. Kiirettä ei tarvinnut pitää, joten päästiin pitkästä aikaa menemään hiekkatietä solisevalle purolle asti. Ravailtiin välillä ja muutamaan otteeseen laukattiinkin, jopa kotiinpäinkin.

Vallu oli tietenkin oma reipas itsensä ja itse yritin ratsastaa mahdollisimman lempeällä ohjalla ja sehän toimi. Mentiin lupsakkaa ravia, mikä tietysti muista saattaa tuntua vielä reippaalta... :D Välillä pysähdeltiin odottamaan Jenniä ja Skipiä. Vallu alkaa malttaa jo pysähtyä ja olla paikoillaankin.

Ratsastuksen päätteeksi herrat pääsivät siistimään kentän reunoilla rehottavia vihreitä puskia. Vallun kanssa maastoilu alkaa olla jo suorastaan VAIN ihanaa... Alan tottua jo reippaaseen tahtiin enkä pelkää niin paljon.

Hengailua

Läksin lastenvahdin puuttuessa lasten kanssa tallille. Ajattelin lähteä vain kyläilemään ja josko siinä ehdin Vallun kaappia siivota, sen aikaa, kun Elias viihtyy rattaissa.

Ihasteltiin ihanaakin ihanampaa varsaa ja toki Matti-pässiäkin piti rapsutella ja ihmetellä. Sain vähän kaappiakin siistittyä, mutta täytyy sieltä vielä katsoa pesua kaipaavat tavarat mukaan, kun huomenna mennään katsomaan kouluratsastuskisoja Korholaan. Vallu ei edes vaivaantunut tulemaan portille, kun sitä huutelin. Mokomakin. :)

Ajoa

Päätettiin Tuiskun ja Heidin innoittamana ottaa tällä kertaa kärryt käyttöön, kun maastoon päästiin. Alkuunhan se olikin tarkoitus, että maastoillaan ajamalla pahimmat menohalut pois, mutta Vallu on ollut oikein leppoisa tuolla maastossa ilmankin. Kävin itse Jennin ja Heidin ihastellessa varsan ulkoilua, ottamassa pikkulenkin juosten Ossi seurana metsässä, koska piti yksi kaatunut mänty siirtää polulta, että päästään kärryillä menemään. Tuisku oli kuulemma mennyt sen yli, mutta tiesin kokeilemattakin, ettei Vallu siitä yli mene...Heh.

Ajovermeet olivat melko jäykän tuntuiset valjastaa, mutta kyllä me ne ähellettiin niskaan. Vallu tuntui taas oikein olevan polleena, kun huomasi, että kärryt laitetaan perään. Se tuntuu oikein nauttivan tästä ajohommasta, niinkuin itsekin. On mukavaa vaihtelua, kun saa vain istua penkillä ja ihastella maisemia. Vallu menikin oikein leppoisasti ja malttoi jölkötellä kotiapäinkin. Muutamaan otteeseen piti ottaa lujemmin kiinni, mutta ei sen pahemmmin, hyvin kuunteli pyyntöjä. Valjaatkin pysyivät kiinni ihan koko matkan.

Oli oikein mukavaa!

Ratsastustunti

Tänään otin Vallun jo ajoissa puunattavaksi, että ehdin tehdä landepaukusta sivistyneemmän näköisen. Meidän kanssa tunnille oli tulossa Paula ja hänen pari ystäväänsä. Jaska (Paulan lämppäri) siis oli vierailevana tähtenä tänään kentällä, myös Pouta ja Skipi osallistuvat tunnille. Neljän ratsukon voimin siis tehtiin kontrolliharjoituksia, siirtymisiä eri askellajista toiseen taivuttelua unohtamatta. Jouduttiin siis Vallun kanssa tänään molemmat töihin, harjoitusravia ja aktiivista käyntiä.

Viimeiseksi otettiin yksitellen laukkaa pääty-ympyrällä. Täytyy kehaista, että viimeinen laukkapätkä muutaman ympyrän ajan oli parasta laukkaa mitä Vallulla olen tähän mennessä mennyt. Pitkää askelta "hitaassa" laukassa ja pyöreänä miulle vaikeaan suuntaan, wau! Saatiin kehut myös opettajalta, joka sanoi että laukkahan alkaa olla jo aika hyvä.

Ennen loppukäyntejä annoin Vallun ravata ympyrällä ja yritin saada sitä eteen-alas venyttämään selkäänsä. Se onnistui hetkittäin ihan hyvin, vaikka välillä piti muistuttaa Jaskalle, että kuka se kotikentän kingi on. =D

Ennenkuin päästin Vallun vapaalle tarhaan, koitti pesun aika. Ajattelin pestä pahimmat liat pois, kunnes sitten meillä on letku hanassa, että pääsee sillä läträämään. Kovin kauan Vallu ei kuitenkaan puhtaana pysynyt, koska heti tarhaan mentyään etsi piehtarointipaikan ja likasi oikean kylkensä... No mutta, tulipahan pestyä.

Tässä vielä kuva puhtaasta hevosesta...:) Todisteita.

Ai Luuv Vallu.

Verkkailua

Tänään päätettiin hieman verkkailla kentällä huomista valmennusta silmälläpitäen. Vallu tuntui kyllä todella pehmeälle ja ihanalle ratsastaa, ihan molempiin suuntiin. Kunhan saadaan kengät jalkaan niin meidän kelpaa mennä.

Otin laukkaa keskiympyrällä ja hyvin meni. Ei enää ole sitä ulosasettumisen ongelmaa, pitää vain oma ratsastaminen saada vieläkin jämäkemmäksi ja tasapainoiseksi, niin Vallu pääsee laukkaamaan pyöreänä.

Ratsastuksen lopuksi syötin taas vihreätä, että maha ehtisi tottua ennen laidunkauden avaamista.

Kuulumisia

Tässä on ollut niin paljon kaikkea kiirettä, etten ole ehtinyt tänne blogiin päivittää meidän maastoiluista. Enkä kyllä ole niin usein päässyt nyt ratsimaankaan, tavoite olisi kuitenkin se kolme kertaa viikossa päästä, mutta edellisellä viikolla en päässyt kuin kahdesti. Kotona on pihahommia ja sisällä kevätsiivousta, ihan vain tavan arjen pyörittämisenkin lisäksi. Tuntuu, että olen kiireisempi nyt, kun olen kotona, kuin silloin kun olin töissä. Kuitenkin, ollaan siis päästy useaan otteeseen maastoon, jopa edellisellä kerralla kokeilemaan, kuinka ravi hiekkatiellä sujuu. Hyvin meni! =)

Vallu on nauttinut tarhassa kevään edistymisestä piehtaroiden ja aurinkoa ottaen. Siis kovin on ollut likainen polle, kun olen tallille saapunut. Maastoilut alkoivat melkoisilla säpsyilyillä ja testailuilla, Vallu kun on muuttunut kovin araksi kaikelle uudelle. Edellisellä kerralla lätäköstä meinasi kasvaa ylitsepääsemätön uhka, mutta lopulta selvitettiin se, vaikkakin minua jo alkoi hirvittää, että pysynköhän selässä, jos hevonen yrittää vielä kovemmin karkuun. Hyvä puoli on se, että Vallu siedättyy niihin pelottaviin asioihin nopeasti, ettei enää kotiinpaluumatkalla pelkää niin paljoa.

Tänään käytiin maastossa ihan kunnolla ensimmäistä kertaa. Otettiin pitkä laukkapätkä ja Vallu meni niin hienosti ja hallitusti että vauhti tuntui mukavalle, ei suinkaan epämukavalle. =) Ravipätkät mentiin sitten taas reippaammin, mutta ei kuitenkaan ryöstäen. Kotia kohti Vallu olisi halunnut mennä taas liitoravia, joten pidättäydyttiin sitten ihan vain reippaassa käynnissä. Täytyy meidän sitä kotiapäin kulkua ravaillenkin harjoitella, mutta pikkuhiljaa. Kyllä kait se Vallukin oppii, ettei kotiin ole mikään kiire. Oli vain kyllä todella ihana maastolenkki ja etenkin se laukkapätkä. Hyvä me!

Aloiteltiin Vallunkin kanssa harjoitella vihreän syömistä ratsastuksen päätteeksi, kun omassa tarhassa ei vielä kovin paljon kasva mitään syötävää.

Yritän nyt tästä lähtien taas päivittää meidän reissuista ahkerammin, ihan jo senkin takia, että näitä on todella mukava lukea itsekin jälkikäteen. Suomenkieli vain tuntuu takkuavan, kun aivot alkavat pikkuhiljaa muuttua sahanpuruksi näin kotona ollessa.

Palataan.