Kuulumisia

Tässä on ollut niin paljon kaikkea kiirettä, etten ole ehtinyt tänne blogiin päivittää meidän maastoiluista. Enkä kyllä ole niin usein päässyt nyt ratsimaankaan, tavoite olisi kuitenkin se kolme kertaa viikossa päästä, mutta edellisellä viikolla en päässyt kuin kahdesti. Kotona on pihahommia ja sisällä kevätsiivousta, ihan vain tavan arjen pyörittämisenkin lisäksi. Tuntuu, että olen kiireisempi nyt, kun olen kotona, kuin silloin kun olin töissä. Kuitenkin, ollaan siis päästy useaan otteeseen maastoon, jopa edellisellä kerralla kokeilemaan, kuinka ravi hiekkatiellä sujuu. Hyvin meni! =)

Vallu on nauttinut tarhassa kevään edistymisestä piehtaroiden ja aurinkoa ottaen. Siis kovin on ollut likainen polle, kun olen tallille saapunut. Maastoilut alkoivat melkoisilla säpsyilyillä ja testailuilla, Vallu kun on muuttunut kovin araksi kaikelle uudelle. Edellisellä kerralla lätäköstä meinasi kasvaa ylitsepääsemätön uhka, mutta lopulta selvitettiin se, vaikkakin minua jo alkoi hirvittää, että pysynköhän selässä, jos hevonen yrittää vielä kovemmin karkuun. Hyvä puoli on se, että Vallu siedättyy niihin pelottaviin asioihin nopeasti, ettei enää kotiinpaluumatkalla pelkää niin paljoa.

Tänään käytiin maastossa ihan kunnolla ensimmäistä kertaa. Otettiin pitkä laukkapätkä ja Vallu meni niin hienosti ja hallitusti että vauhti tuntui mukavalle, ei suinkaan epämukavalle. =) Ravipätkät mentiin sitten taas reippaammin, mutta ei kuitenkaan ryöstäen. Kotia kohti Vallu olisi halunnut mennä taas liitoravia, joten pidättäydyttiin sitten ihan vain reippaassa käynnissä. Täytyy meidän sitä kotiapäin kulkua ravaillenkin harjoitella, mutta pikkuhiljaa. Kyllä kait se Vallukin oppii, ettei kotiin ole mikään kiire. Oli vain kyllä todella ihana maastolenkki ja etenkin se laukkapätkä. Hyvä me!

Aloiteltiin Vallunkin kanssa harjoitella vihreän syömistä ratsastuksen päätteeksi, kun omassa tarhassa ei vielä kovin paljon kasva mitään syötävää.

Yritän nyt tästä lähtien taas päivittää meidän reissuista ahkerammin, ihan jo senkin takia, että näitä on todella mukava lukea itsekin jälkikäteen. Suomenkieli vain tuntuu takkuavan, kun aivot alkavat pikkuhiljaa muuttua sahanpuruksi näin kotona ollessa.

Palataan.