Saavuimme taasen aikomuksena lähteä kunnon maastoreissulle. Kiirettä ei tarvinnut pitää, joten päästiin pitkästä aikaa menemään hiekkatietä solisevalle purolle asti. Ravailtiin välillä ja muutamaan otteeseen laukattiinkin, jopa kotiinpäinkin.
Vallu oli tietenkin oma reipas itsensä ja itse yritin ratsastaa mahdollisimman lempeällä ohjalla ja sehän toimi. Mentiin lupsakkaa ravia, mikä tietysti muista saattaa tuntua vielä reippaalta... :D Välillä pysähdeltiin odottamaan Jenniä ja Skipiä. Vallu alkaa malttaa jo pysähtyä ja olla paikoillaankin.
Ratsastuksen päätteeksi herrat pääsivät siistimään kentän reunoilla rehottavia vihreitä puskia. Vallun kanssa maastoilu alkaa olla jo suorastaan VAIN ihanaa... Alan tottua jo reippaaseen tahtiin enkä pelkää niin paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti