Viikko sitä taas vierähti ja eilen juhlittiin 18 vuotiaan pikkuveljen synttäreitä JA viikkoon kuuluu myös äitiyslomalta töihinpaluu, siinäpä syyt, kun en ole käynyt ratsimassa. Ihan ikävä oli Waltsunderia ja lämmitti mieltä, kun painoi pään kainaloon paalilta sitä hakiessani.
Harjatessa Vallua mietin, että onneksi ei enää ollut niin laihan näköinen, kuin viime viikolla. Jospa se nyt alkaisi vähän taas lihomaan, kun paalille pääsi talvitarhaan ja saa vähän kauraakin iltapalaksi. Vieläkin on niitä ikäviä pieniä polttiaisia, jotka ovat syöneet vallun rinnukset ruvelle...tervetuloa talvi ja pakkaset =DD
Satula tuntuu nyt paremmalle, kun siellä on etuosan täytteenä katkaistu romaani ja pintelityynyt, hyvä istua, kun ei kippaa eteen häiritsevästi. Lähdettiin sitten Heidin ja Poudan sekä Jennin ja Skipin kanssa maastoon pururadoille. Alkuun oma selkä tuntui kipeälle koko ajan, mutta pikkuhiljaa kun mentiin Vallun kanssa, niin ei sattunut kuin äkkinäisissä liikkeissä.
Laukattiin mäki kylälle ja kyllä tuntui Vallu nauttivan menosta. Mokka oli tietenkin mukana koko matkan (viiletti pitkin metsiä korvat lepattaen) ja Nannakin tuli, mutta jättäytyi jälkeen ja tuli paluumatkalla vastaan. Ajatteli tietysti, että mitä hän juoksee koko matkaa perässä, kun ne kuitenkin tulevat samaa matkaa takaisin. :)
Lenkin jälkeen tehtiin venytyksen ja olin ihan ihmeissäni, kun Vallu alkoi sitten nuolla minun käsiä. Eli siis Vallukin ehkä yrittää pestä tai jotain sinne päin. :) Ihuna. Eikä vesisade haitannut yhtään meidän menoa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti