Vallu parka, kun ei ole päässyt liikutettavaksi kahteen ! viikkoon. Syyttää siitä saa tämän omistajapuoliskon kiireistä vaihetta vuodesta. Hyvinhän tuolla näytti kuitenkin asiat olevan, kun oli alkanut vähän lihoamaankin.
Harjasin Vallun perusteellisesti ja sitten mentiin kentälle. Parin kerran täytyi tietenkin pöllöillä siinä alussa, kun niin pitkä aika edellisestä ratsastuksesta. Muutenkin tuntuu, että tuo tuulinen sää saa kaikki hevoset valppaiksi. No mutta hyvääkin siitä seurasi, koska Vallu askelsi ja teki kaiken, mitä pyysin todella reippaasti kentällä. Suu ihan vaahtosi, joten poika työskenteli tosissaan, vaikka pelkkää käyntiä mentiinkin. Oma selkä tuntui välillä huutavan hoosiannaa, ja oikeastaan ratsastin koko ajan mukavuusalueen ulkopuolella. Mukavaa oli siitä huolimatta, koska Vallu liikkui hyvin.
Loppukäynnit käytiin Mokan kera melkein latopellolla. Sana melkein johtuu siitä, että kun päästiin melkein aukean reunaan Vallu päätti tehdä uukkarin. Kokeilin uudestaan, mutta ei se vaan suostunut eteenpäin. Jossain metsästä kuului kaukana koiran haukku, joten ajattelin meidän parhaaksi palata takaisin, enkä kiusannut enempää Vallua. Kotimatka mentiinkin semmoista pikakäyntiä, että ei varmaan olisi paljon tarvinnut ylimääräistä pyytää, kun oltaisiin kirmattu pitkin tietä raketin lailla.
Tallin pihassa tehtiinkin porkkanavenytykset selästä käsin, niin sain omaa selkääkin vähän venytettyä sen, minkä taivuin. Pesupaikalla olin juuri laittamassa Vallulle päitsiä, kun kuului laukaus ja Vallu meni ihan jäykäksi ja alkoi täristä. Onneksi oltiin jo tallissa, koska se oli varmaan vaistonnut ne metsästäjät siellä metsässä. Vallulle oli tullut vähän hiki, kevyestä liikutuksesta huolimatta, joten laitoin vohveliloimen ulos kovan tuulen takia. Häntävenytykset onnistuivat tuttuun tapaan hyvin ja Vallu näytti taas nauttivat saamastaan hoidosta.
Ensi viikonloppuna Riia tuleekin pistämään minua ruotuun, Onneksi! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti