Kevyttä kenttäilyä

Vallu oli todeeeella jumissa. Otettiin paljon kevyttä ravia ja yritettiin suurella ympyrällä taivutella. Vähän kokeiltiin laukkaa ja väistöjä. Eli kaikenkaikkiaan todella rauhallista ja kevyttä menoa. Kentällä hurahti kuitenkin puolituntinen. Vartti käytiin käppäsemässä isolla pellolla ja osittain meni kahluuksi kun oli lunta tuullut kinoksiksi asti. Sää oli mitä täydellisin ja tähtitaivas mitä kaunein. Pitkin ohjin käveltiin koko lenkki, välillä pysähdyttiin ja sammutettiin otsalamppu, jotta nähtiin tähdet ja pihan valot. Kylläpä tuntui olo aika onnelliselta :)

 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin vielä. Laitoin Vallun vielä puoleksi tunniksi ulos, kun en raaskinut ottaa sisälle seisomaan. Laitettiin lämmin kolttu niskaan ja tyytyväisenä palasi vielä siis pihalle. En tiedä onko nyt suurempiakin ongelmia kun lihasjumit, pitää ihan tarkkailla hevosta. Onhan Vallu kohta kuitenkin jo 17v, joten alkaa olla vähän niinkuin eläkeläinen...

Maastossa

Tuntilaiset olivat lopettaneet jo CR-kertauksen kun saavuin tallille. Kuulin Jenniltä, että hevoset olivat pörrältäneet tunnin ajan aidan toisella puolella ja myöhemmin Heidi kertoi, että Vallulla oli viirannut jo aamusta alkaen enemmän kuin normaalisti. :) Kyllähän tuo poni oli hieman höpö, kun otin sen talliin. Nuolemisesta ei meinannut tulla loppua ja, kun normaalisti Vallu osaa seistä karsinassa, niin nyt tuntui, ettei ollut vielä ihan sinut uuden asunnon kanssa. Risteili siellä käytävällä ja mm. Eksun karsinassa. :D No kyllä se siitä, kun tottuu.

Joka tapauksessa olin kotoa lähtiessä päättänyt, että nyt mennään maastoon, niin eihän siinä voinut tuulisen sään takia tätä perua: Eikun vehkeet päälle ja menoksi. Kerroin vain Heidille, että menen soramontulle ja jos Vallu sattuu tulemaan yksin kotiin, niin voi olettaa, että olen tippunut. Ja jos ei ala kuulua, niin voi tulla auttamaan, mutta kiirettä ei tarvitse pitää, koska varustauduin heijastinliiviin, joka näkyy pimeälläkin vaikka mistä ojista. Heidi vain totesi, että kovin on luotto hevoseen kohdillaan. :D

Tuskin oltiin pihasta päästy, niin piti vähän tepastella siinä, kun tiellä oli lasten lelusaavi ja lepattava musta pressu pilkisti hangesta. Tästä kauhistuksesta kun ohi päästiin, niin sitten alkoi ihan mahdoton hirnunta. Tasaisin väliajoin Vallu kutsui kavereita, tai liekö sitten minulle yritti jutella...:) koska sitä hirnuntaa kesti ainakin tielle asti.

Tiellä otettiin sitten ravia, joka oli reipasta, mutta ei liian vauhdikasta. Vallu vaikutti nauttivan, kun meni korvat höröllä ja pää pystyssä pärskien. Käytiin kiertämässä soramontun perällä ympäri ja sitten takaisin. No sittenpä Vallu ajattelikin lähteä turhan vauhdikkaasti, mutta nyt osasin olla napakka ja vähän jopa ennakoinkin, koska loppumatka menikin oikein lepposasti ravilla. Molemmat nautittiin.

Metsätiellä taas käynti tuntui hätäiseltä, joten sanoin puupinojen luona Vallulle, että jos minä luotan sinuun niin paljon, että laitan loppumatkaksi silmät kiinni, niin sinä viet sitten ihan rauhassa miut kotiin. Uskokaa tai älkää, niin hetken matkustettuani kyydissä silmät ummessa, Vallukin alkoi mennä melkein yhtä rauhallista käyntiä kuin menomatkallakin. Siinä sitten hyräilin joululauluja ja mentiin kotiinpäin kiirehtimättä. Saattaapi kuulostaa tyhmältä, mutta minusta oli hauskaa ja toimi toivotulla tavalla.

Tallissa sitten Vallu oli irti pesupaikalla ja seisoi lopulta paikallaan, vaikka alkuun meinasi hätäillä. Laitoin kevyttoppaloimen, koska tuuli oli vähintäänkin jäätävä. Venyteltiin ja Vallu pääsi takaisin kavereitten luo. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Köpsöttelyä kentällä ja pellolla

Vallu pääsi liikutukseen kentälle. Melko laiskaa oli tuo meno, mutta huomattavasti parempi oli, kuin edellisen kerran olin selässä kentällä. Ei kompuroinut ollenkaan ja muutenkin oli mukava, kun vauhti oli ehkä kymmenesosa Vallun normaalista. Mentiin pohkeenväistöt läpi käynnissä ja ravissa ja tehtiin paljon voltteja ja taivutteluja.

Loppukäynnit mentiin pellolla pitkin ohjin katsastellen, mitä siellä näkyy. Yhdessä kohdassa täytyi hieman neuvotella, että mennäänkö vaiko eikö mennä...muuten Vallu oli ihan lunkisti.

p.s. kiristin taas hokit ja tehtiin venytykset tallissa.

Metsässä

Kävimme maastossa mukavassa pikkupakkasessa. Kaunista oli ja hauskaa, ennenkaikkea todella hauskaa. Lähinnä hihittelin metsäpätkällä Vallun selässä, jaksoipa Vallu yllättääkin tällä reissulla. Antoi monoa Poudalle ja hyppäsi (!) yhden kaatunen rungon yli. Siinä meni hetki tajutessa, että kuinka siellä nyt kävikään.

Jenni huomasi loppumatkasta, että Vallun vasemmasta takasesta vuotaa takaa ulkosyrjästä verta. Puhdistin haavan tallissa ja pistin pollen loimi päällä takaisin paalille.

Vallu männäiltana

Tätä ei selitä muu, kuin se että Tuiskun lailla Vallukin on vieraan sukupuolen edustaja. Meillä hepat kulkee sisälle irti omiin karsinoihin. Vallupa päätti yhtenä iltana viikolla, että hän aikoo olla yökylässä Poutalassa. Seisoskelivat Poudan kanssa muina naisina ja miehinä karsinassa, että onko tuossa nyt mitään outoa. 

Vallun kyllä passitin omaan loossiinsa tallin toiseen päähän, eihän tästä nyt mitään tule että ei keretä päiväsaikaan riiustelemaan tarpeeksi...

Voi Vallu ;-D

Ajomaastossa

Kiitos Jennille Vallun ajosta :)

Maastoilua

Vallun kanssa käyntimaastossa, Jenni ja Skipi seurana. Tuullut ei paljoa, mutta pakkanen oli pureva. Meinasi kylmä tulla kun pystyi kovan pohjan takia vaan kävelemään. Kierrettiin iso soramonttu. Tallilla ennen lähtöä kirsteltiin hokit ja laitettiin yksi uusi hävinneen tilalle. Ratsastuksen jälkeen tehtiin leipävenytyksiä ja laitettiin lämmintä päälle.

Vallu oli tosi rauhallinen maastossa ja oli ihana vaan kävellä. Huomenna, jos hyvin käy, Vallu pääsee Jennin ajohevoseksi :) Kentälle ei ole ollut päiväkausiin asiaa ja tuskin on muutamaan seuraavankaan, jos ei jostain taivaan uumenista lunta tipu...