Maastossa

Tuntilaiset olivat lopettaneet jo CR-kertauksen kun saavuin tallille. Kuulin Jenniltä, että hevoset olivat pörrältäneet tunnin ajan aidan toisella puolella ja myöhemmin Heidi kertoi, että Vallulla oli viirannut jo aamusta alkaen enemmän kuin normaalisti. :) Kyllähän tuo poni oli hieman höpö, kun otin sen talliin. Nuolemisesta ei meinannut tulla loppua ja, kun normaalisti Vallu osaa seistä karsinassa, niin nyt tuntui, ettei ollut vielä ihan sinut uuden asunnon kanssa. Risteili siellä käytävällä ja mm. Eksun karsinassa. :D No kyllä se siitä, kun tottuu.

Joka tapauksessa olin kotoa lähtiessä päättänyt, että nyt mennään maastoon, niin eihän siinä voinut tuulisen sään takia tätä perua: Eikun vehkeet päälle ja menoksi. Kerroin vain Heidille, että menen soramontulle ja jos Vallu sattuu tulemaan yksin kotiin, niin voi olettaa, että olen tippunut. Ja jos ei ala kuulua, niin voi tulla auttamaan, mutta kiirettä ei tarvitse pitää, koska varustauduin heijastinliiviin, joka näkyy pimeälläkin vaikka mistä ojista. Heidi vain totesi, että kovin on luotto hevoseen kohdillaan. :D

Tuskin oltiin pihasta päästy, niin piti vähän tepastella siinä, kun tiellä oli lasten lelusaavi ja lepattava musta pressu pilkisti hangesta. Tästä kauhistuksesta kun ohi päästiin, niin sitten alkoi ihan mahdoton hirnunta. Tasaisin väliajoin Vallu kutsui kavereita, tai liekö sitten minulle yritti jutella...:) koska sitä hirnuntaa kesti ainakin tielle asti.

Tiellä otettiin sitten ravia, joka oli reipasta, mutta ei liian vauhdikasta. Vallu vaikutti nauttivan, kun meni korvat höröllä ja pää pystyssä pärskien. Käytiin kiertämässä soramontun perällä ympäri ja sitten takaisin. No sittenpä Vallu ajattelikin lähteä turhan vauhdikkaasti, mutta nyt osasin olla napakka ja vähän jopa ennakoinkin, koska loppumatka menikin oikein lepposasti ravilla. Molemmat nautittiin.

Metsätiellä taas käynti tuntui hätäiseltä, joten sanoin puupinojen luona Vallulle, että jos minä luotan sinuun niin paljon, että laitan loppumatkaksi silmät kiinni, niin sinä viet sitten ihan rauhassa miut kotiin. Uskokaa tai älkää, niin hetken matkustettuani kyydissä silmät ummessa, Vallukin alkoi mennä melkein yhtä rauhallista käyntiä kuin menomatkallakin. Siinä sitten hyräilin joululauluja ja mentiin kotiinpäin kiirehtimättä. Saattaapi kuulostaa tyhmältä, mutta minusta oli hauskaa ja toimi toivotulla tavalla.

Tallissa sitten Vallu oli irti pesupaikalla ja seisoi lopulta paikallaan, vaikka alkuun meinasi hätäillä. Laitoin kevyttoppaloimen, koska tuuli oli vähintäänkin jäätävä. Venyteltiin ja Vallu pääsi takaisin kavereitten luo. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)