Suorakan ratsastusleiripäivä nro.2.

Aamun puomitunnin ratsasti Siiri, joka ylitti itsensä aivan totaalisesti! Sitä vaan painatteli pikkuesteitä Vallulla laukassa! Vallu oli muutenkin tänään enemmän oma itsensä, mutta kuitenkin meni rennosti ja reippaasti molemmat tunnit. Laukkaharjoituksia tuli Vallulle tänä viikonloppuna reilusti. Vallusta saattakin tulla meidän uusi estetykki, kun siitä niin huikui into esteillä. Mahtia! Ainut harmi oli, että Vallulta putosi lopputunnista kenkä ja vähän rupesi etusta arkomaan. Valluhan on liikkunut nyt hokkikengillä tosi hyvin, joten jos tällä päästään arkomisesta, niin myös pidetään hokit kengissä ensi kesänä.

Tokalla tunnilla sitten vaihdettiin ratsuja ja kipusin turvaliiveineni selkään. Oma ihana kengittäjä kävi välitauolla naulaamassa irronneen kengän takaisin pakoilleen, jotta harjoitukset saattoivat jatkua. Vallu oli suht reipas ja melkoista vauhtia välillä laukassa mentiinkin. Lähes koko tunti harjoitusravia, joten ne jotka ovat Vallulla sitä kokeilleet, ymmärtävät kyllä asian! Mutta harjoitus tekee mestarin... :) Ohessa pari kuvaa, toisessa ollaan kuin espanjalaisesta ratsastuskoulusta, oli välillä semmoista haipakkaa!

Suorakan ratsastusleiripäivä nro.1.

Tänä aamuna saavuin tallille aikaisin, koska päätimme siirtää ratsut ratsastaen Pihlavan tallille, jossa tunnit oli määrä pitää. Valluhan siis piehtaroi juuri vähän ennen, kuin hain sen harjattavaksi. Joten vaikka kuinka sitä puunasin, niin kylkiin jäi kauheat mutaläikät. Sehän nyt oli vain semmoinen kauneusseikka, eikös juu. Eikä tuo Heidi ole onneksi vielä mitään sakkoja perinyt miulta huonosti harjatusta hevosesta.

Kaiken harjauksen päätteeksi, eikun kamat selkään ja menoksi. Me harjoiteltiin Vallun kanssa peränpitoa, mutta Vallun  mielestä Tatin, eikä yhtään enempää Tuiskunkaan ahterin tuijottelu kiinnostanut, vaan aina tilaisuuden tullen, siitä piti osoittaa mieltä ihan pikku puruyrityksellä. Kuitenkin ratsastaja oli sitä mieltä, että maastossa on nyt vain opittava Tuijottelemaan niitä Kavereitten ahtereita ja tyytymään siihen. Yksi pätkä ihan vähän ennen määränpäätä (lukuunottamatta pitempää käyntipätkää pitkin ohjin matkan puolivälissä) mentiin ravia keulilla pientä ylämäkeä, mutta siitä seurasi kavion kopseesta päätellen se, että kaverit tulivat laukalla perässä. Perille päästiin turvallisesti ja vähän reilu tunti matkaan vierähti.

Hevoset ehtivät levätä tallissa jonkun tunnin ennen itse koitosta. Pitihän se Vallu siinä vielä puunata ennen varustelua. Tunti oli kaikin puolin todella mukavaa, alkuverkoiksi oli ravia ja laukkaa. Alussa kesti vain vähän toipua järkytyksestä, koska Vallu näytti uusia temppuja kentällä, joista lennokas laukka oli kaikkein hauskin yleisön mielestä. Mutta niistä ei sen enempää. Kun alkuhäsläyksistä päästiin, niin lopputunti mentiinkin jo mainiosti, paitsi meno oli reipasta. Eikä sekään ole yhtään paha asia.

Opetus/tehtävät olivat oikein mukavat. Mm. väistöjä mentiin pari hienoa pätkää ja taas jopa hetkittäin harjoitusravikin sujui. Ratsastajalle jäi positiivinen mieli, kaipa sitä oikein etanavauhtia itsekin alkaa edistyä. Huomista hieman sekavin tuntein odottaen ;D

-siiri

Ainiin ja unohtui mainita aivan mahtava juttu, että pojat meinaan, Vallu ja Tuisku tulivat loimitettuina, samassa kopissa, hienosti lastautuneina kotiin. Ihan huippua! Tulipas vaikea lause...heh.

----sekava siiri

CR -kertaus

Siiri ratsasteli tällä kertaa Vallulla ja taisi olla ihan kivaa! Oli kuulema tullut hyviä laukannostoja ja laukkoja. Ja aika hyvinhän tuo Siiri harjoitusravissakin pysyi ;D Toivotaan, että kävisi ratsastelemassa vähän useammin...

Kenttäilyä ja maastoilua

Että Vallu on ihana! Kentällä mentiin 25 minuuttia. Vielä ei ole kenkiä, ja vähän sipsutteli. Oltiin isolla keskiympyrällä kotvanen, jossa otettiin myös laukkaa. Vähän jänskätti laukkaaminen, mutta mentiin meille ehkä onnistunein laukkakerta ikinä! Laukka nousi kuin napista ja myös pysyi tasaisena. Yleensähän Vallu pudottaa laukan aika helposti, mutta nyt mentiin hyvin. Sen jälkeen vielä katsottiin väistöt läpi ja lähdettiin maastoon kävelemään.

Kuten jo aiemmin on tullut selväksi, niin hevosessahan ei ole vikaa vaan ratsastajassa. Koska pitää aina kokeilla ja uhmata, niin pitkin ohjin käytiin loppukäynnit latopellolla. Kertaakaan ei kompuroitu, vaikka vähän arkoi kavionpohjia. Siis; kun istuu kyydissä "oikein" (tai ainakin sinne päin tässä tapauksessa), niin huonosti tasapainossa oleva hevonenkin pystyty liikkumaan kompuroimatta. Nyt alkaa taas vähän istunnan perusjujusta avautumaan uusia asioita itselle.. Mutta loppujen lopuksi oli niiiiiiiiin hyvä mieli Vallun kanssa ratsastamisesta! Harmittaa kun Vallukin jäänyt nyt vähemmälle liikutukselle. Ja Siiriäkin kaipaillaan kovasti... Vink, vink.

Tallilla sitten huomattiin, että oli porkkanat jäänyt. Vallu tarjosi kaikki venytykset läpi, eikä mitään herunut. Mutta sitten myöhemmin tehtiin oikeat kädestäsyöttelyn maraton ;-D Kolttua niskaan ja takaisin ulos!

Hierontaa

Vallu sai tänään hierontaa. Mitään erikoista ei löytynyt, suht hyvässä kunnossa. Hieman kireä takaa ponnistajalihaksista, sekä oikeasta etusesta. Etunen saattaa johtua kesäisestä haavasta, voi olla vielä jotain siitä johtuvaa. Takajalkojen venyttelyt vähän tekivät tiukkaa ja nivelet naksoi. Pään hieronta sai Vallunkin maiskuttelemaan ihan kunnolla :D

55 minuuttia meni koko hommassa. Hieronnan jälkeen lämmin loimi päälle ja takaisin ulos kavereiden luokse. Tänään ei sitten liikuta muutoin, vaan palaudutaan hieronnasta.

Kengätön maasto

Tästä reissusta ei ole kuvaa, mutta käytiin kyllä ihan oikeasti ratsastamassa. Tasan tunti meni, kun melkein eksyttiin Vallun kanssa. Lähdettiin samalla viisiin käyntimaastoon kuin Tuiskunkin kanssa aamulla. Mentiin metsätiepolkua, joka löydettiin vähän aikaa sitten Riitan kanssa. Vähän mökin jälkeen ei enää muistettu mihin suuntaan pitikään lähteä ja alkoi upottaakin niin paljon, että Vallu oli sääriä myöten suossa. Käännyttiin sitten takaisin samaan suuntaan mistä tultiinkin.

Tallille sitten tehtiin leipävenytykset ja vähän harjailtiin lisää. Vallu oli pyörinyt jossain ihan kunnon mutalikossa ja oli yltäpäältä savessa. Hieman Vallua säälien laitoin sille ratsastuksen jälkeen fleeceloimen päälle. Niin ja Marjolle tiedoksi/kauhuksi, että ei olla vielä aloitettu loimittelemaan... ;-D Aikas mukavan talvikarvan alun on Vallu kasvattanut.

Eksu jäi sitten tänään paitsioon, kun tuli taas näitä yllättäviä käänteitä. Joni huiteli iltapäivän Venäjällä ja sitten Blondi-lammas teloi jalkansa. Juuttui etujalasta heinäverkkoon ja oli vissiin riippunut siinä jonkun tovin. Soitto päivystävälle ell:lle ja eikun Joensuuhun asti hakemaan kipulääkettä. Siinä samalla käytiin syömässä, kun oli taas emännältä unohtunut tuo ruoanlaitto.  Toivottavasti Blondi paranee, oli se tosi kipeän näköinen, voi reppana. Jalkaa on nyt lisäksi hierottu, jotta verenkierto palaa mahdollisimman hyvin takaisin.

Semmoista siis tänään. Eksuilua huomenna, ja toivottavasti myös Vallun hierontaa.

Ps. Vallu arkoi siis jalkoja yllättävän vähän maastossa, vaikka ei ollut kenkiä. Eikä ylipäänsä kompastellut kertakaan!

Ratsastustunnilla

Riitta ja Tatti seurana tunnilla pimeässä illassa. Vallu kompuroi jo heti alussa kerran polvilleen ja muutenkin oli tosi könkän oloinen. Odotan jo kovin talvea, jolloin kaikki pinnat ovat pehmeämpiä ja on varmasti sitten Vallullekin helpompia.

No mutta siis, tehtiin väistöjä paljon. Paras harjoitus oli mennä väistöä ilman pohjeapuja. Yllättävää kyllä, mutta se on täysin mahdollista. "Potkukelkkailmiö" sai siis nyt konkreettisen käsitteen. Ihan huippujuttu! Koska meidän todella surkean kentänvalaistuksen johdosta ei haluttu laukata, vaan tehtiin sitten näitä väistö- ja ravijuttuja. Vallu on silti ihan huippu! Tutustuttiin tunnin jälkeen vähän lampaisiin, eikä ne Vallun mielestä olleet kovinkaan pelottavia :D

Maastoilua

Siiri-Ihana hoiti tiluksia lauantaista sunnuntaihin ja hoiti myös Vallun liikutuksen. Olivat kuulema vähän käyneet maastossa ottamassa haipakaa! Hirvitti jo itseäkin kuunnella, kun ei ole meikäläistä varustettu hurjapäisyydellä. Riitta ja Tatti olivat olleet myös mukana. Joten noiden kahden vauhdikkaan kanssa ei varmaan jatkossa uskalla maastoilla, heh.

Kiitos kaunis siis Riitalle, Hollelle, "Irmelille", Siirille, Sonjalle ja Siirin äidille kaikesta!!!! Kiitokset löytyvät teille varatuista kasseista :D Holopaisten kassi on Tatin ovessa ja Siirin kassi matkasängyn mukana, joka löytynee Ampilta.