Kenttäilyä ja maastoilua

Että Vallu on ihana! Kentällä mentiin 25 minuuttia. Vielä ei ole kenkiä, ja vähän sipsutteli. Oltiin isolla keskiympyrällä kotvanen, jossa otettiin myös laukkaa. Vähän jänskätti laukkaaminen, mutta mentiin meille ehkä onnistunein laukkakerta ikinä! Laukka nousi kuin napista ja myös pysyi tasaisena. Yleensähän Vallu pudottaa laukan aika helposti, mutta nyt mentiin hyvin. Sen jälkeen vielä katsottiin väistöt läpi ja lähdettiin maastoon kävelemään.

Kuten jo aiemmin on tullut selväksi, niin hevosessahan ei ole vikaa vaan ratsastajassa. Koska pitää aina kokeilla ja uhmata, niin pitkin ohjin käytiin loppukäynnit latopellolla. Kertaakaan ei kompuroitu, vaikka vähän arkoi kavionpohjia. Siis; kun istuu kyydissä "oikein" (tai ainakin sinne päin tässä tapauksessa), niin huonosti tasapainossa oleva hevonenkin pystyty liikkumaan kompuroimatta. Nyt alkaa taas vähän istunnan perusjujusta avautumaan uusia asioita itselle.. Mutta loppujen lopuksi oli niiiiiiiiin hyvä mieli Vallun kanssa ratsastamisesta! Harmittaa kun Vallukin jäänyt nyt vähemmälle liikutukselle. Ja Siiriäkin kaipaillaan kovasti... Vink, vink.

Tallilla sitten huomattiin, että oli porkkanat jäänyt. Vallu tarjosi kaikki venytykset läpi, eikä mitään herunut. Mutta sitten myöhemmin tehtiin oikeat kädestäsyöttelyn maraton ;-D Kolttua niskaan ja takaisin ulos!