lauantai 30. lokakuuta 2010

Suorakan ratsastusleiripäivä nro.1.

Tänä aamuna saavuin tallille aikaisin, koska päätimme siirtää ratsut ratsastaen Pihlavan tallille, jossa tunnit oli määrä pitää. Valluhan siis piehtaroi juuri vähän ennen, kuin hain sen harjattavaksi. Joten vaikka kuinka sitä puunasin, niin kylkiin jäi kauheat mutaläikät. Sehän nyt oli vain semmoinen kauneusseikka, eikös juu. Eikä tuo Heidi ole onneksi vielä mitään sakkoja perinyt miulta huonosti harjatusta hevosesta.

Kaiken harjauksen päätteeksi, eikun kamat selkään ja menoksi. Me harjoiteltiin Vallun kanssa peränpitoa, mutta Vallun  mielestä Tatin, eikä yhtään enempää Tuiskunkaan ahterin tuijottelu kiinnostanut, vaan aina tilaisuuden tullen, siitä piti osoittaa mieltä ihan pikku puruyrityksellä. Kuitenkin ratsastaja oli sitä mieltä, että maastossa on nyt vain opittava Tuijottelemaan niitä Kavereitten ahtereita ja tyytymään siihen. Yksi pätkä ihan vähän ennen määränpäätä (lukuunottamatta pitempää käyntipätkää pitkin ohjin matkan puolivälissä) mentiin ravia keulilla pientä ylämäkeä, mutta siitä seurasi kavion kopseesta päätellen se, että kaverit tulivat laukalla perässä. Perille päästiin turvallisesti ja vähän reilu tunti matkaan vierähti.

Hevoset ehtivät levätä tallissa jonkun tunnin ennen itse koitosta. Pitihän se Vallu siinä vielä puunata ennen varustelua. Tunti oli kaikin puolin todella mukavaa, alkuverkoiksi oli ravia ja laukkaa. Alussa kesti vain vähän toipua järkytyksestä, koska Vallu näytti uusia temppuja kentällä, joista lennokas laukka oli kaikkein hauskin yleisön mielestä. Mutta niistä ei sen enempää. Kun alkuhäsläyksistä päästiin, niin lopputunti mentiinkin jo mainiosti, paitsi meno oli reipasta. Eikä sekään ole yhtään paha asia.

Opetus/tehtävät olivat oikein mukavat. Mm. väistöjä mentiin pari hienoa pätkää ja taas jopa hetkittäin harjoitusravikin sujui. Ratsastajalle jäi positiivinen mieli, kaipa sitä oikein etanavauhtia itsekin alkaa edistyä. Huomista hieman sekavin tuntein odottaen ;D

-siiri

Ainiin ja unohtui mainita aivan mahtava juttu, että pojat meinaan, Vallu ja Tuisku tulivat loimitettuina, samassa kopissa, hienosti lastautuneina kotiin. Ihan huippua! Tulipas vaikea lause...heh.

----sekava siiri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti