Vallun kanssa lähdettiin aamusta käyntilenkille maastoon. Onneksi Heidi jaksoi lähteä seuraksi Tuiskun kanssa.
Vallu oli hauska, kun menin huutelemaan niin oikein höristi korviaan kun menin hakemaan tyyliin että näkeekö harhoja, kun tuo nainen on taas täällä =D. Mielellään se lähti sitten mukaan.
Eilisestä vouhkaajasta ei ollut enää jäljellä, kuin pieni ripaus. Vähän oli jossain vaiheessa uutta metsäautotietä pitkin kävellessä semmoinen tunne, että polle meinaa karata alta, mutta sitten taas rauhottui. Mentiin reipasta käyntiä, mutta rennosti. Edellisenä iltana ja yönä oli satanut lunta ja oli kieltämättä todella kaunista. Tuntui kuin oltaisiin oltu ihan jollain uudella maastoreitillä. Mieli lepäsi!
Satula tuntuu nyt vähän kiikkerältä, niinkuin eilen valmennuksessakin. Katsellaan mitä fyllinkiä otetaan pois ja että joko nyt alkaa olla paikka muokata satulaa vai mitä tehdään.
Jatketaan harjoituksia seuraavalla kerralla, toivottavasti päästään kentälle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti