Kivaa kentällä

Tänään Vallu oli possuillut tarhassa ja käynyt piehtaroimassa todennäköisesti tarhan mutaisimmassa/savisimmassa paikassa... Siis se hajukin oli niin kuvottava, että jonkin aikaa harjattua, toivoin hetken, etten olisi tullut tänään tallille. =D Vasen kylki oli oikein kuorrutettu sillä lialla, eikä sitä märkänä saanut edes harjattua puhtaaksi, kun se lika tukki suan yhdellä vetäisyllä. Yritin rapsuttaa satulakohdan puhtaaksi ja eikun vermeet päälle.

Kenttä alkoi olla jo mukavassa kunnossa, vaikkakin tallinpääty vielä upotti ja keskellä kenttää oli iso lätäkkö. Mentiin alkuverkaksi kevyttä ravia ensin uralla, paljon voltteja tehden ja myöhemmin mentiin taivuttelemaan ympyrälle. Muoto löytyi heti, eikä vasen suuntakaan tunnut olevan Vallulle vaikeata, josko istuisin siellä jo edes vähän sinnepäin. Omasta ratsastuksesta uutta huomasin sen, että nyt ihan "tiedostin" sen vasemman jalan ja tunsin, että paino lepäsi sillä, kun ratsastin vasempaan kevyttä ravia. Lantio teettää vielä työtä, kun se niin mielii mennä siihen vanhaan asentoon. Harjoitusravissa on vaikeaa pitää oikea asento, kun täytyy keskittyä niin moneen asiaan pompottavassa kyydissä. :) Harjoitus tekee mestarin, kyllä me siellä kivoja pätkiä mentiin.

Päästiin pitkästä aikaa laukkaamaankin, eikä enää ollut sitä ongelmaa, että Vallu olisi asettunut reilusti ulos. Mentiin molempiin suuntiin todella hienot pätkät laukkaa, lyhyet, mutta sitäkin laadukkaammat. Laukannostotkin menivät alkuun muutaman yrittämän kautta, mutta jonkin aikaa verkattua, ihan nappiin. Vallu työskenteli kuuliaisesti koko 40 minuutin ajan, kun ratsastin. Hiki ei tullut, mutta lämmin tuli ja suu vaahtosi, josta voi päätellä sen tehneen töitä. Ollaan Vallun kanssa saavutettu uusi ulottuvuus tässä ratsastamisessa ja mennään kohti uusia haasteita...niitähän tässä ratsastamisessa riittää. :)

Käytiin vielä ratsastuksen lopuksi "pihapellolla" kahlaamassa, josko jalat olisivat edes vähän puhdistuneet. Tallissa sitten vielä harjailin kuivuneita likoja ja venyteltiin, tosin melko pikaisesti, kun kello alkoi olla jo melko paljon. 

Tämän kerran jälkeen olen taas enemmän intoa täynnä, kun päästiin pitkästä aikaa tekemään kunnolla asioita kentällä. Vielä kun ne lumet vähän hupenevat lisää, niin maastot odottavat.

Maastossa

Koska kenttä oli melkoinen rapalilli, niin päätettiin Jennin kanssa koittaa päästä maastoon. Kovin pitkälle ei
kuitenkaan päästy, koska edelleen tien tukkii maata laahaavat pajut. Pitäisi käydä vähän kaatamassa niitä toiseen suuntaan, niin ehkä sitten päästäisiin vähän pidemmälle. Joka tapauksessa hevoset saivavt vähän kahluutreeniä.

Kentällä sitten taivuteltiin vähän ympyrällä ja otettiin kuivilla pätkillä pieniä pyrähdyksiä harjoitusravia...siitä se lähtee. :) Lopuksi käytiin vielä toisella pellolla kahlaamassa, missä Vallu sai hienoisen peruutuskohtauksen...joihin alan olla jo tottunut.

Ennen ulosvientiä tein taas häntä- ja leipävenytykset. Vallu parka oli ainut hevosista, joka sai slaagit punaisesta metalliportista, kun se kaatui. Kaikki muut katsoivat vaan, että jaahas, tuo tulee alas. Aivan kuin sitä tapahtuisi joka päivä. Siinäkin huomaa kylmä- ja lämminverisen eron...

Vallu, ihana Vallu.

Sula kenttä!!

Oltiin Jennin kanssa ihan äimän käkenä, kun huomattiin tallille hurruutellessa kentän olevan sula. Upottava ja mutalilli, mutta muutamaa pientä polannekohtaa lukuunottamatta sula.

Äkkiä siis hevonen sisälle ja harjaamaan. Vallu olikin aika epäsiistissä kunnossa ja varmaan valehtelematta puolituntisen varustelin hevosta, siihen kuului siis likojen rapsuttelukin.. :) Karvaa ei kuitenkaan enää lähde sellaista hillitöntä kasaa, kesää kohden siis mennään. Sen todistivat tallin ikkunassa surisevat kärpäsetkin, ja niitähän olikin jo yllättävän paljon.

Suureksi pettymykseksi kenttä oli tosiaan niin kamalan märkä ja rapainen, etten viitsinyt mennä siinä kuin käyntiä, mutta sitäkin tehokkaammin yritettiin. On ihanaa huomata, kuinka Riian neuvot ratsastamiseen ovat alkaneet tuottaa tulosta. Vallu on niin ihana ratsastaa, vaikka omia jalkoja ja lantiota pakottaa ihan vietävästi se, että yritän istua vasemmalle, oikealle ja suorassa. Ehkäpä se sekin päivä koittaa minullekin, että siellä selässä kun istuu, niin ei sattuisi koko ajan alaselkään.

Pientä polemiikkia selkään noustessa oli huomattavissa, kun Vallu arasteli taas kovin muuttunutta kenttää. Muuten koko ratsastuskerta oli todella ihana, sääkin oli aivan mahtava. :)

Käyntiä ympyrällä

Pääsin aamusta Vallun selkään ja mentiin taas ympyrällä. Harmi kun ei vielä maastoon päästä, koska ratsastus on saman toistoa...ihan jo senkin takia, että haluan päästä ongelmista eroon. Mutta sen verran on tämä ympyrätyöskentely tuonut tulosta, ettei Vallulle tehnyt enää vaikeata taipua vasempaan ja oikea muotokin jo löytyi. Pätkittäin meno näytti erihyvältä!! :) vaikka itse sanonkin... Varmasti siitäkin on ollut apua, ettei ole tullut välipäiviä ratsastukseen. Mutta en millään aina voi tulla joka päivä, tällä hetkellä.

Vallu paralla on varmaan todella tylsää. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, kun maastoon päästään.

Ratsailla

Koska saavuimme tänään Heidin seuraksi, niin tottakai karkasin joksikin aikaa ratsastelemaankin. :)

Menimme ympyrällä taas, koska kentällä ei oikeastaan muualla pysty nyt menemäänkään. Jossain vaiheessa ratsastusta taivas repesi ja alkoi sataa rakeita niin sakeasti ettei nähnyt metsään. Vallu teki kaikkensa, ettei tarvinnut mennä pää edellä sadetta vastaan, kieltämättä rakeet pistelivät minunkin naamaa. Sateesta huolimatta, oli mukava ratsastaa.

Ratsastusta

Vallu oli ihan höppänä koko hevonen. Ensinnäkin pesupaikalla piti pelätä jotain !?! niin, että tärisi koko hevonen. Kentälle kun päästiin, niin kaikki lätäköt ja sulapaikat, puhtaat lumialueet sun muut piti yrittää kiertää. Tahkottiin Skipin lähdettyä kentältä, että päästään ympyrän halki. Siihen oli tullut Vallun mielestä sellainen ura, ettei sen sisäpuolella ollut turvallista mennä.

No mutta, louplta yhteinen sävel löytyi ja päästiin niistä paikoista mistä minä halusin. Vallu on ilmeisen herkkä ulkoisille ärsykkeille, ja tarvitsee paljon siedätystä näihin normaalista tilasta poikkeaviin asioihin. Esim. juuri nyt kenttä, joka on ollut talven valkea, pelottaa, koska nyt siinä näkyy tummanruskeita, harmaita ja vetisiä paikkoja.  Tehtiin ratsastuksen jälkeen taas venytykset huolella, koska ne lihakset ovat jumissa.

Vallu <3 höppänä

Käyntikenttäilyä osa 2.

Kuten arvata saattoi, niin ei se kenttä ollut vielä sen kummemmaksi muuttunut. Kaikilta osin ratsastin samoja juttuja kuin perjantaina, en vieläkään uskaltanut ravata. Kovasti odotellaan että kenttä sulaisi, niin päästäisiin laukkailemaan.

Ratsastuksen lopuksi tehtiin monenmoisia venytyksiä, josko ne lihasjumit helpottaisivat. Niin ja unohtui aikaisemmin mainita, että Vallun kaviot on kyllä nyt hyvässä kunnnossa! On kannattanut tämä kengättä olo ainakin tähän asti. Todellinen vaikutus nähdään sitten, kun laitetaan lumien jälkeen kesäkengät. Katsellaan sitten, että mitenkä se kavio käyttäytyy, toivottavasti ainakin lohkeilut olisivat menneen talven lumia.

Käyntikenttäilyä

Ei tullut keskiviikon ratsastelusta mitään kun jokin vatsapöpö iski tiistai-iltana...Ei siis päässyt Vallu mitään jekkuja tekemään miulle keskiviikkona. Tosin meinasi se tänäänkin kiinniottaessa alkaa kenkkuilemaan. Muutamat karkuun juoksut, mutta kyllä se leipä oli kiinnostavampaa, kuin ympäriinsä juoksentelu. Sain siis melko vaivatta Vallun kiinni tällä kertaa. :)

Voi jestas sitä karvan määrää, mikä näin keväisin lähtee rapsutellessa. Sitä on sitten silmät, nenä ja suu täynnä... No, kyllähän sekin joskus loppuu, kun vaan jaksaa harjata ja harjata. Harjasin Vallun todella huolella ja huomasinkin, että takapään kankkulihakset on jumissa, kun koko hevonen "nytkähtää" kun sieltä harjaa. Voi olla siis että lihakset nyt kipeytyy, kun on joutunut oikeasti työskentelemään.

Kenttä oli melko sohjoinen ja liukkaan oloinen, joten ei menty kuin käyntiä. Paljon työskentelyä ympyrällä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Edelleen se oikealle väistäminen on vaikeampaa, kuin vasemmalle. Ehkäpä sekin korjaantuu vielä joskus, kun opin istumaan oikein. Oli mukava ratsastus tällä kertaa.

Liinassa

Tästä päivästä ei kyllä jäänyt kummoista kerrottavaa. Meni huonosti ihan alusta lähtien, koska lähtöasetelmatkin olivat jo pielessä. Elias ei tosiaan enää nuku näin iltapäivästä, jotenka kokeilin kuinka asiat menee, jos Elias on hereillä tallilla. Ihan hyvinhän se menee, niin kauan kun on kylläinen olo ja äiti näkyvillä. Ei vain kovin äidin hermoja leppuuttavaa. Varsinkaan silloin, kun Vallu pöllöilee jo alusta lähtien, eikä ensinnäkään antaudu minulle kiinni, vaan Jennin on lopulta haettava se tarhasta, koska itse en voi jättää Eliasta kauaksi aikaa Sonjan vahdittavaksi.

Vallulla oli tänään siis pöllöilypäivä, koska kaikki meni päin hevon*piip* alusta lähtien. Käytiin me kokeilemassa, kuinka liinassa juoksutus sujuu niin, että Elias on minulla kantoliinassa mukana. Kentän luona oli vain sinne kuulumattomia tavaroita sattuneista syistä, joita piti sitten pelätä ihan urakalla. Liukas pohja ja säikkyminen ei ole hyvä yhdistelmä, joten kompurointiakin siinä tapahtui. Päätin lopettaa vasempaan kierrokseen, kun aloin vain itse hermostua Vallun säikkymisestä ja lähdettiin kiertämään vielä kävellen pihakiekkoa. En halunnut alkaa "koulimaan" Vallua Eliaksen kanssa kentällä. Pihakiekollakin piti kaikkea mahdollista säikkyä; mm. lätäköt meinasivat olla ylitsepääsemättömiä...

Tällaisten kertojen jälkeen tallilta tullessa on vaan huono mieli ja toivon että seuraava kerta korjaa tilanteen... Ounastelen vaan, että mitähän jekkua Vallu huomenna keksii...

Tehokasta käyntityöskentelyä

Tänään mentiin koko aika tierakelistä johtuen käyntiä. Pääty-ympyrällä keskityttiin siihen, että Vallu taipuu koko ajan oikein ja mentiin peräänannossa pitkiä pätkiä. Erilaisia väistöjä tehtiin ympyrällä ja keskikentällä, mentiin myös muutaman kerran kiemuraurat kentän poikki pituussuuntaan.. Uralla ei menty pitkiä pätkiä kerrallaan, vaan tehtiin siinäkin voltteja. Voltit pyrin tekemään mahdollisimman huolellisesti alusta lähtien, ettei Vallu pääse luistamaan niistä ollenkaan. Vasempaan suuntaan ratsastaminen oli minulle (kuin Vallullekin) todella työlästä, koska kokoajan joutui menemään mukavuusalueen ulkopuolella. Ratsastin huolella enkä antanut kulmissakaan periksi..

Vallu meni koko 40 minuuttisen kiitettävästi; suu vaahtosi ja kuunteli melkein koko ajan. Muutaman kerran piti tallin päädyssä säikkyä Jonia, joka pudotti lumia talon katolta. :)

Ratsastusta isolla R:llä :)

No nyt kun epäkohdat on tiedossa, niin päästiin toden teolla taipuilemaan vasemmalle.

Menin koko 40 minuuttisen ympyrällä, muutamaa volttientäyteistä kentän kiertoa lukuunottamatta. Ratsastin enemmän vasempaan kierrokseen ja oli ihanaa huomata, kuinka Riian neuvojen avulla Vallu alkoi kulkea kovin nätisti ja myötäsi niskastakin ajoittain pitempia pätkiä molemmissa suunnissa, niin käynnissä kuin ravissakin. Eli teen oikein asioita siellä selässä. Keskityin kovasti omaan asentoon ja loppuajasta vasemman puolen nivunen ja oikean puolen alaselkä/pakara huusivat hoosiannaa...eli sieltä se asentokin alkaa toivonmukaan löytyä, kun lihakset vahvuu. Yritin myös pitää varpaita suoraan eteenpäin, aina kun muistin ne "tarkistaa"...sitä vaan kun on niin vanhoihin tapoihin kangistunut, että on vaikeata korjata kaikkia epäkohtia kerralla...tuskin se edes onnistuu heti. :)

Vallukin hikosi, vaikka vauhdin perusteella meillä oli oikein leppoisa tunti. Löysin taas uuttaintoa ratsastaa lisää, kun on jotain mihin todella keskittyä ja tuloksiakin näkyy heti. :) 

Valmennus

Riia tuli pitämään meille yksityistunnin ja lähdettiin korjaamaan aikaisemmin kertomiani ongelmia. Laukasta sen verran, että Riiakin epäili ongelmien johtuvan siitä, ettei Vallulla ole pitoja takana. Se joutuu hakemaan päällä tasapainoa kurveissa, eikä siksi tahdo asettua sisälle.

Niinkuin arvelin, olen vino kuin korkkiruuvi. Lantio on kiertynyt oikealle, mutta vasemmalle on helpompi asettaa paino sisään, koska oikea jalka on taas paljon vahvempi kuin vasen ja antaa paremman tuen ulkoa. Siis ihan täysi sekamelska siellä selässä, ja koska lantio vetää koko ajan oikealle niin ei Vallu tajua vasemmassa kierroksessa, että tahdon sen taipuakin vasemmalle. Oikeassa kierroksessa taas lantio on liikaa sisälle, enkä saa painoa tarpeeksi (pakaraa siis) satulan oikealle puolelle. Valluhan meni hyvin ja aina myötäsi niskasta, kun tein jotain oikein. Oli vain laiskan tuntuinen koko tunnin ajan, kun ei oikein tahdo mennä ympyrällä.

Siispä ihan perusjuttuja tehtiin käytännössä koko tunnin ajan ja mikä parasta, sain vinkkejä istunnan korjaamiseen.
Kotiläksyt oikeaan kierrokseen: paino niin paljon sisälle, että tuntuu siltä, kuin tippuisin satulasta. Pakaran tietty kohta ei saa osua satulaan ja napaa Vallun ulkokorvaa kohti, koska lantio on jo valmiiksi niin sisään kiertynyt. Varpaat suoraan eteenpäin, että pakaralihas ei ole jännittynyt, eikä pohje saa olla liian takana.

Kotiläksyt vasempaan kierrokseen: kierrä napaa niin paljon sisälle, että se tuntuu ihan melkeinpä epämukavalle, sisäpohkeeseen tehoa ja aktiivisuutta. Sisäohja 20 cm tiukempi ja ulko-ohja pitempi, kuitenkin niin että tuntuma säilyy.

Perusistunta oli alaselästä/lantiosta hyvässä asennossa, mutta kylkiin lisää pituutta.

Tämä kaikki vaikuttaa tässä kirjoitettuna todella helpolle, mutta todellisuudessa vaatii hikeä ja jopa kyyneleitä, että nämä saan korjattua. Onpahan nyt puuhaa.

Niin ja ohjat täytyy vaihtaa semmoisiin, että siinä on nappulat. Vasemmassa kierroksessa tahdon aina ottaa ulko-ohjan lyhemmäksi kuin sisäohjan (sekin johtuu "kierosta" lantiosta...:)).

Ei varmaan enää tarvitse kysyä, miksi vasen suunta on meille ollut vaikea... Kuvassa Riia asettelee minulle oikeaa asentoa ja venyttää reisistä ja pakaroista kireitä jalkojani.

Niin ja ISOT kiitoksen Jennille, joka jaksoi kuvata tuntia sekä Heidille joka jaksoi kaitsea lapsia... Oli saanut mm. kuunnella n.20 minuuttia suoraa huutoa ja puklut päällensä.. Voi Heidi parka! Saas nähdä milloin seuraavan kerran suostuu lapsenlikaksi....? :)