Koska saavuimme tänään Heidin seuraksi, niin tottakai karkasin joksikin aikaa ratsastelemaankin. :)
Menimme ympyrällä taas, koska kentällä ei oikeastaan muualla pysty nyt menemäänkään. Jossain vaiheessa ratsastusta taivas repesi ja alkoi sataa rakeita niin sakeasti ettei nähnyt metsään. Vallu teki kaikkensa, ettei tarvinnut mennä pää edellä sadetta vastaan, kieltämättä rakeet pistelivät minunkin naamaa. Sateesta huolimatta, oli mukava ratsastaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti