Oltiin Jennin kanssa ihan äimän käkenä, kun huomattiin tallille hurruutellessa kentän olevan sula. Upottava ja mutalilli, mutta muutamaa pientä polannekohtaa lukuunottamatta sula.
Äkkiä siis hevonen sisälle ja harjaamaan. Vallu olikin aika epäsiistissä kunnossa ja varmaan valehtelematta puolituntisen varustelin hevosta, siihen kuului siis likojen rapsuttelukin.. :) Karvaa ei kuitenkaan enää lähde sellaista hillitöntä kasaa, kesää kohden siis mennään. Sen todistivat tallin ikkunassa surisevat kärpäsetkin, ja niitähän olikin jo yllättävän paljon.
Suureksi pettymykseksi kenttä oli tosiaan niin kamalan märkä ja rapainen, etten viitsinyt mennä siinä kuin käyntiä, mutta sitäkin tehokkaammin yritettiin. On ihanaa huomata, kuinka Riian neuvot ratsastamiseen ovat alkaneet tuottaa tulosta. Vallu on niin ihana ratsastaa, vaikka omia jalkoja ja lantiota pakottaa ihan vietävästi se, että yritän istua vasemmalle, oikealle ja suorassa. Ehkäpä se sekin päivä koittaa minullekin, että siellä selässä kun istuu, niin ei sattuisi koko ajan alaselkään.
Pientä polemiikkia selkään noustessa oli huomattavissa, kun Vallu arasteli taas kovin muuttunutta kenttää. Muuten koko ratsastuskerta oli todella ihana, sääkin oli aivan mahtava. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti