Kevyttä kenttäilyä

Vallu oli todeeeella jumissa. Otettiin paljon kevyttä ravia ja yritettiin suurella ympyrällä taivutella. Vähän kokeiltiin laukkaa ja väistöjä. Eli kaikenkaikkiaan todella rauhallista ja kevyttä menoa. Kentällä hurahti kuitenkin puolituntinen. Vartti käytiin käppäsemässä isolla pellolla ja osittain meni kahluuksi kun oli lunta tuullut kinoksiksi asti. Sää oli mitä täydellisin ja tähtitaivas mitä kaunein. Pitkin ohjin käveltiin koko lenkki, välillä pysähdyttiin ja sammutettiin otsalamppu, jotta nähtiin tähdet ja pihan valot. Kylläpä tuntui olo aika onnelliselta :)

 

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin vielä. Laitoin Vallun vielä puoleksi tunniksi ulos, kun en raaskinut ottaa sisälle seisomaan. Laitettiin lämmin kolttu niskaan ja tyytyväisenä palasi vielä siis pihalle. En tiedä onko nyt suurempiakin ongelmia kun lihasjumit, pitää ihan tarkkailla hevosta. Onhan Vallu kohta kuitenkin jo 17v, joten alkaa olla vähän niinkuin eläkeläinen...

Maastossa

Tuntilaiset olivat lopettaneet jo CR-kertauksen kun saavuin tallille. Kuulin Jenniltä, että hevoset olivat pörrältäneet tunnin ajan aidan toisella puolella ja myöhemmin Heidi kertoi, että Vallulla oli viirannut jo aamusta alkaen enemmän kuin normaalisti. :) Kyllähän tuo poni oli hieman höpö, kun otin sen talliin. Nuolemisesta ei meinannut tulla loppua ja, kun normaalisti Vallu osaa seistä karsinassa, niin nyt tuntui, ettei ollut vielä ihan sinut uuden asunnon kanssa. Risteili siellä käytävällä ja mm. Eksun karsinassa. :D No kyllä se siitä, kun tottuu.

Joka tapauksessa olin kotoa lähtiessä päättänyt, että nyt mennään maastoon, niin eihän siinä voinut tuulisen sään takia tätä perua: Eikun vehkeet päälle ja menoksi. Kerroin vain Heidille, että menen soramontulle ja jos Vallu sattuu tulemaan yksin kotiin, niin voi olettaa, että olen tippunut. Ja jos ei ala kuulua, niin voi tulla auttamaan, mutta kiirettä ei tarvitse pitää, koska varustauduin heijastinliiviin, joka näkyy pimeälläkin vaikka mistä ojista. Heidi vain totesi, että kovin on luotto hevoseen kohdillaan. :D

Tuskin oltiin pihasta päästy, niin piti vähän tepastella siinä, kun tiellä oli lasten lelusaavi ja lepattava musta pressu pilkisti hangesta. Tästä kauhistuksesta kun ohi päästiin, niin sitten alkoi ihan mahdoton hirnunta. Tasaisin väliajoin Vallu kutsui kavereita, tai liekö sitten minulle yritti jutella...:) koska sitä hirnuntaa kesti ainakin tielle asti.

Tiellä otettiin sitten ravia, joka oli reipasta, mutta ei liian vauhdikasta. Vallu vaikutti nauttivan, kun meni korvat höröllä ja pää pystyssä pärskien. Käytiin kiertämässä soramontun perällä ympäri ja sitten takaisin. No sittenpä Vallu ajattelikin lähteä turhan vauhdikkaasti, mutta nyt osasin olla napakka ja vähän jopa ennakoinkin, koska loppumatka menikin oikein lepposasti ravilla. Molemmat nautittiin.

Metsätiellä taas käynti tuntui hätäiseltä, joten sanoin puupinojen luona Vallulle, että jos minä luotan sinuun niin paljon, että laitan loppumatkaksi silmät kiinni, niin sinä viet sitten ihan rauhassa miut kotiin. Uskokaa tai älkää, niin hetken matkustettuani kyydissä silmät ummessa, Vallukin alkoi mennä melkein yhtä rauhallista käyntiä kuin menomatkallakin. Siinä sitten hyräilin joululauluja ja mentiin kotiinpäin kiirehtimättä. Saattaapi kuulostaa tyhmältä, mutta minusta oli hauskaa ja toimi toivotulla tavalla.

Tallissa sitten Vallu oli irti pesupaikalla ja seisoi lopulta paikallaan, vaikka alkuun meinasi hätäillä. Laitoin kevyttoppaloimen, koska tuuli oli vähintäänkin jäätävä. Venyteltiin ja Vallu pääsi takaisin kavereitten luo. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Köpsöttelyä kentällä ja pellolla

Vallu pääsi liikutukseen kentälle. Melko laiskaa oli tuo meno, mutta huomattavasti parempi oli, kuin edellisen kerran olin selässä kentällä. Ei kompuroinut ollenkaan ja muutenkin oli mukava, kun vauhti oli ehkä kymmenesosa Vallun normaalista. Mentiin pohkeenväistöt läpi käynnissä ja ravissa ja tehtiin paljon voltteja ja taivutteluja.

Loppukäynnit mentiin pellolla pitkin ohjin katsastellen, mitä siellä näkyy. Yhdessä kohdassa täytyi hieman neuvotella, että mennäänkö vaiko eikö mennä...muuten Vallu oli ihan lunkisti.

p.s. kiristin taas hokit ja tehtiin venytykset tallissa.

Metsässä

Kävimme maastossa mukavassa pikkupakkasessa. Kaunista oli ja hauskaa, ennenkaikkea todella hauskaa. Lähinnä hihittelin metsäpätkällä Vallun selässä, jaksoipa Vallu yllättääkin tällä reissulla. Antoi monoa Poudalle ja hyppäsi (!) yhden kaatunen rungon yli. Siinä meni hetki tajutessa, että kuinka siellä nyt kävikään.

Jenni huomasi loppumatkasta, että Vallun vasemmasta takasesta vuotaa takaa ulkosyrjästä verta. Puhdistin haavan tallissa ja pistin pollen loimi päällä takaisin paalille.

Vallu männäiltana

Tätä ei selitä muu, kuin se että Tuiskun lailla Vallukin on vieraan sukupuolen edustaja. Meillä hepat kulkee sisälle irti omiin karsinoihin. Vallupa päätti yhtenä iltana viikolla, että hän aikoo olla yökylässä Poutalassa. Seisoskelivat Poudan kanssa muina naisina ja miehinä karsinassa, että onko tuossa nyt mitään outoa. 

Vallun kyllä passitin omaan loossiinsa tallin toiseen päähän, eihän tästä nyt mitään tule että ei keretä päiväsaikaan riiustelemaan tarpeeksi...

Voi Vallu ;-D

Ajomaastossa

Kiitos Jennille Vallun ajosta :)

Maastoilua

Vallun kanssa käyntimaastossa, Jenni ja Skipi seurana. Tuullut ei paljoa, mutta pakkanen oli pureva. Meinasi kylmä tulla kun pystyi kovan pohjan takia vaan kävelemään. Kierrettiin iso soramonttu. Tallilla ennen lähtöä kirsteltiin hokit ja laitettiin yksi uusi hävinneen tilalle. Ratsastuksen jälkeen tehtiin leipävenytyksiä ja laitettiin lämmintä päälle.

Vallu oli tosi rauhallinen maastossa ja oli ihana vaan kävellä. Huomenna, jos hyvin käy, Vallu pääsee Jennin ajohevoseksi :) Kentälle ei ole ollut päiväkausiin asiaa ja tuskin on muutamaan seuraavankaan, jos ei jostain taivaan uumenista lunta tipu...

Vallu valkassa

Vallu oli kyllä edelleen aivan supertahmo, mutta nyt saatiin aika hyviä vinkkejä Vallun notkistamiseen. Pyynnöstäni tänään ei laukattu, koska Vallu kompuroi jo alkuverkan aikana. Loppua kohden sitten kyllä parani aika huomattavasti. Oli raskas kädelle ratsastaa, mutta kuulema näytti ihan hyvälle. Välillä mentiin ihan löysällä sisäohjalla ja nyt sain taas pari ahaa elämystä tämän hevosen kohdalla, että mitenkä siitä sisäohjasta saa kevyen. Niin sitä Vallun kanssa vaan puolet tunnista harjoitusravissa istuttiin ja hyvinhän tuo meni. Kun se rupeaa liikkumaan "jotenkuten oikeinpäin", niin on sitten helppo ravissakin istua.

Vallullahan oli kenkä tippunut eilen kentälle, onneksi tallimieheni kerkesi sen laittaa takaisin ennen tuntia. Kiitos kaunis ihanalla Jennille, kun oli harjannut Vallun valmiiksi tuntia varten. Oli vähän sellainen kiire, kun Joni tuli töistä 13.45 ja selässä piti olla 14.00. On tuon vauvan kanssa eri homma suoriutua asioista, mutta Ottokin kiltisti katseli vaunusta varustelua. Kaikki siis meni ajallaan ja päästiin kentällä ennen open tuloa paikalle.

Tunnista vielä, että tehtiin taas paljon vasta-asetuksia ja väistätettiin etuosaa sisällepäin niin ympyrällä kuin suoralla uralla. Koska Vallun kanssa ei laukattu, tehtiin siirtymisiä ympyrällä aina 1/4 kentän välein. Tunnin aikana Vallu kyllä liikkui ajoittain tosi kauniisti, mutta huomaa, että voimattomuutta on ja väsyy sitten helposti. Mutta ainakin notkistui hyvin itse ratsastuksen aikana, eri asia sitten mikä on tilanne huomenna... Loppukäynnit käytiin maastossa kävelemässä ja tehtiin sitten vähän leipävenytyksiä. Mutta enpä ole Vallua ennen niin hikisenä nähnyt :)

Kentällä

Vallu ei olisi niin millään halunnut poistua paalilta, kun sitä menin hakemaan. Meinasin itse upota mutaan niin, että piti hetki kiskoa jalkoja irti... Valluhan oli tapansa mukaan taas mutakuorrutettu hevonen, mutta onneksi kuiva ja olikin helppo harjailla. Varustauduttiin pikapikaa ja mentiin kentälle, mistä Heidi ja Tuisku juuri olivat lähdössä pellolle käpsimään.

Voi jestas, että poika oli jäykkä, kuin rautakanki tosiaan. Ravi tuntui alkuun vaikealle, mutta helpotti heti muutaman kiekan jälkeen. Mentiin paljon voltteja ja ympyrällä taivuttelua, ravi oli mukavan rauhallista. Pohkeenväisöjä tehtiin niin käynnissä kuin ravissakin, joista vaikeampaa oli mennä vasemmalle.

Loppuravit ympyrällä menikin jo ihan mukavasti ja Vallulle tuli hiki puolentunnin kenttäilystä. Eli oltiin melko tehokkaita. :) Vallu saikin jäädä talliin suoraan, kun meni niin myöhälle liikutus. Toivottavasti on mukava tunti huomenna!

Juoksutusta

Vallu oli eilen sen verran laiskimus, että ajattelin armahtaa sitä tänään ja olla menemättä selkään. Juoksutettiin sateessa ja Vallu sai vähän hölkötellä liinan päässä. Aikaa meni loppujen lopuksi puolituntia, kun meni rensseleitä säädellessä. Apuohjat ei ole Vallulle juuri millään lailla sopivan mittaiset, joten mentiin ilman muutamaa kiekkaa lukuunottamatta.

Laukat oli sen verran laiskoja, että otettiin niitäkin vaan molempiin suuntiin pari kierrosta. Ravissa meni oikein nätisti, oikeaan kierrokseen oli jäykempi kuin vasempaan.

Niin ja tarhasta hakiessa oli taas täysin kuorrutettu mudalla. Juoksutuksen jälkeen harjattiin lisää (!) ja tehtiin aivan kunnolla venytyksiä. Takaset ei veny juuri ollenkaan taaksepäin, ovat aika jäykkikset.

Vallu nautti lämmittimen alla, eikä olisi enää halunnut lähteä ulos. Eilen leikatun harjan epätasaisuus tulikin sitten tänään tosi kauniisti esille ;-D

Vallu on niin kiltti, IHQ.

Kentällä

Heti tallipojan kotiutuessa läksin Vallua metsästämään tarhasta. Kaikki tuli portille vastaan, paitsi Vallu. Taisi arvata, että nyt on menoa. Jökötti paalilla ja jouduin mutaisen tarhan läpi hakemaan, öh hieman mutaisen hevosen. Ensimmäinen ajatus oli, että kauheeta jos Marjo näkis tämän.... ;-D

Voin valehtelematta sanoa, että kaikkineen sain uppoamaan puoli tuntia tuon hevosen putsaukseen. Plus, että innostuin leikkaamaan lämppäriharjan pvharjaksi. Siirihän se siitä kyllä saattaapi mainita, kun ei se leikkausjälki ole ehkä ihan priimaa.... 

Perusteellisen putsauksen jälkeen paineltiin kentälle. Vallu oli tosi laiskalla tuulella ja sai koko ajan pyytää eteenpäin. Taisi viime viikonlopun riennot ottaa kunnon päälle. Kentän pohja oli erittäin täydellinen, ainoa että pimeys vaani, kun ei ole lunta valoa antamassa. Laukkaa ei otettu, olisi varmaan vetänyt laiskuudessaan kumoon koko hevonen. Ravia lähinnä koko ajan mentiin, paljon taivutteluita ja väistöjä. Vallu oli todella jäykkä. 

Mutta satula oli tosiaan parempi, hieman kippaa vielä eteen, mutta nyt ei keinu enää yhtään.

Reilu puolituntinen hujahti kentällä nopeasti. Lauantaina mennään Vallun kanssa Virpin tunnilla, joten täytyy taas saada vähän tuntumaan, kun meidän yhteiset hetket ovat painottuneet lähinnä maastossa käynteihin. Vallu hikosikin ja laitettiin lämmin kolttu niskaan. Tehtiin huolella venyttelyitä, kun oli niin jäykkis.

Siiri on tulossa perjantaina, katsotaan miten menee huomisen aikataulut, keretäänkö vielä treenata :) Ja Vallu käveli irti hienosti tallista tarhaan perässä. 

Lyhyt käyntilenkki

Käytiin Vallun kanssa maastossa Heidi ja Pouta seuranamme. Oli tarkoitus käydä soramontulla kääntymässä, mutta täytyi hiekkatiellä kääntyä kotiinpäin, kun tie oli ihan peilijäässä.

Vallun jalat olivat nyt ihan buenot, ei ollut nestettä juuri nimeksikään takasissakaan. Muutenkin tuntui oikein hyvinvoivalta, paitsi Heidi kertoi niiden olleen melko väsyneen oloisisa tänään tarhassa. :)

Tehtiin hyvät venytykset ennenkuin päästin Vallun takaisin tarhaan, toivottavasti ei mene piehtaroimaan loimi päällä... :O

Valmennusta

Käytiinpä Vallun kanssa Suorakan valmennuksessa kaahailemassa enempi ja vähempi.

Eilisestä ei jäänyt oikeastaan kuin paha mieli ja rakkulat molempiin nimettömiin. Melkein koko tunti meni juoksenteluksi, eikä sitten onnistunut juurikaan mikään kuvio niinkuin olisi pitänyt. Vasta tunnin lopulla Vallu alkoi kuunnella ja saatiin jo vähän tuntumaan oikeaan ratsastukseen.

Loppukäynnit ratsastettiin hevosten yökylä-paikkaan otsalamppujen valossa. Kiitokset Annelle, joka varmisti selustan tuolla pimeällä pätkällä. :) Hevoset jäivät mielellään talliin heiniä rouskuttelemaan.

Tänä aamuna sitten Vallulla oli jalat melko pökkelöiset, kun oli seissyt pitkälle aamupäivään karsinassa. Ei vaikuttanut kuitenkaan yhtään arkovan niitä, kun ratsastettiin alkukäynneiksi maneesille, nyt päivänvalossa. Vallu on kyllä fiksu, kun ei pelkää nuita moottoriajoneuvoja.

Tunti alkoi todella mukavasti, Vallu tuntui paljon rauhallisemmalta. Yritti se alkuun lähteä taas pinkomaan, mutta sain haltuun, toteuttamalla edellispäivän neuvoja. Mutta, mentiin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, sekä kiemurauraa. Vallu oli ihan hikinen, kun tänään teki todella töitä, eikä vain vouhkannut. Huomasi siitäkin, kun alkoi väsyä ihan eri tavalla, kuin eilen, kun olisi vain jaksanut juosta, juosta ja juosta.

Tänään oli hyvä päivä, korjasi eilisen morkkiksen ja itseensä turhautumisen. Nimetön on vain nyt oikeasta kädestä ihan järjettömän kipeä, kun sisäsyrjä on vereslihalla...kaikkea sitä!

Vallu muutaman kerran antoi odottaa, ennenkuin lastautui, mutta sekin todennäköisesti johtui taas lastaajasta (eli minusta). Se jaksaa kokeilla nyt todenteolla.
 <3 Vallu <3

Rapsuttelua

Tänään pidimme Vallun kanssa mukavan rapsutteluhetken, kun tulin hakemaan kamoja huomista valmennusta varten...ja todellakin oli piha siinä kunnossa, ettei siinä olisi voinut lähteä ratsimaan.

Harjasin ja rapsuttelin käytävällä tovin, kun ajattelin että ei olisi niin likainen huomenna (toiveajattelua). Sitten pakkasin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdin kotiin jännittämään. Täytyy myöntää, että perhosia on vatsassa jonkin verran, kun edessä oleva valmentautuminen ei ole vielä kovin tuttua minulle. Lähinnä tarkoitan sitä, että lähdetään oman hevosen kanssa vieraalle tallille maneesiin ratsimaan.

Vallu lupasi olla kiltisti. :)

Ihana Vallu

Kentällä köröteltiin kovaa tuulta ja sadetta UHMATEN. Voi että, kun oli niin ihana mennä, oikeasti.

Vallu ei ole vielä kertaakaan tänä syksynä ollut niin kuuliainen avuille ja muutenkin taipui nyt kivasti. Laukata en paljoa uskaltanut, mutta nostot onnistuivat mielestäni hyvin. Mentiin erilaisia väistöjä ja paljon voltteja ja ympyrällä taivuttelua.

Maastossa säikähti pahemman kerran ja ampaisi kuin raketti eteenpäin, onneksi pysyin kyydissä, koska jalustimetkin tippuivat siinä kahakassa. Pihallakin jaksoi vielä vähän vouhottaa ja tepasteli kuin Arabianhevoset konsanaan kevyesti pää ylhäällä ohjien päässä. Tallissa loimitettiin ja venyteltiin ennenkuin pääsivät Pilivi Poutasen kanssa vielä pihalle pariksi tunteroiseksi.

Kentällä

Oli valoisaa vielä kun tultiin tallille, mutta nopsaan se pimeä laskeutuu, joten piti sitten lopulta sytyttää valot kentälle. Kun menin hakemaan Vallua tarhasta oli se siinä ja siinä, ettei lähtenyt karkuun. Ilme oli juuri sellainen. Sain sen kuitenkin tulemaan lopulta luokseni leivän avulla.

Tehtiin tallissa varustelut ja huomasin, että vallulla on päässä (leuassa ja poskien alla) ihmeellistä "ihottumaa". Täytyy seurata, voi olla kyllä kuivunutta "hankaumaakin", kun pojat vissiinkin kiskovat toisiaan päitsistä leikkiessään.

Sää oli aivan mahtava ratsastaa ja kenttäkin tuntui ihan hyvälle. Tehtiin taas paljon siirtymiä (käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti) ja taivutteluja sekä vasta-asetuksia ympyrällä. Väistettiin myös huolella molempiin suuntiin. Vallu tuntui nyt todella miellyttävälle mennä ja vauhtikin oli tällä kertaa sopivaa, alkoi muuttua loppuajasta laiskansutjakaksikin. Jospa se tästä.... :D Mentiin taasen reilu 50 minuuttia ja Vallulle oli tullut pieni hikiläntti lavoille ja ryntäille, kun joutui ihan töitä tekemään.

Venyteltiin tallissa huolella jalat ja selkä ennenkuin vein pojan takaisin pihalle.

RRRRatsastusta

Pääsinpäs perille, vaikka matkalla sattui kaikenmoista, hermot meni ja keli oli huono.

Eipä siinä muuta, kuin ripeästi hevosta laittamaan kuntoon, että joutuisi vielä ihmisten aikaan kotiin nukkumaan. Oltiin 15 minuutissa kentällä ja otettiin alkuun verkaksi ravia uralla. Kenttä oli aivan mahtava mennä ja Vallu oli oikealla vauhtiVallu päällä taasen.

Työskenneltiin paljon pääty-ympyrällä tehden vasta-asetuksia ja yritettiin löytää yhteinen sävel siihen vauhtiin. Välillä se tulikin, mutta sitten taas kiihtyi jostain syystä. Laukat nousi ja pysyi yllä todella hyvin, niissä ei ollut ongelmaa. Muutaman kerran pitkällä sivulla tehtiin avotaivutuksia ja väistettiin kerran keskihalkaisijalla molempiin suuntiin. Väistötkin lähtivät nyt heti hyvin.

Lopuksi yritettiin mennä eteen-alas loppuravit uralla, mutta tuntui välillä touhottavan niin ettei tullut paljon venyttyä. Loppukäyntien ajan mentiin pelkillä painoavuilla kiemurauria ja se oli ihan hauskaa. Myös Vallu pelkäsi lasten viikonloppuna rakentamia lumihirvityksiä, että oli vaikeata mennä niiden lähelle. No siinä aikamme telkutiin ja koska olin päättänyt että mennään "lumimuurin" yli, niin siinä niin pitkään pyörittiin, että se Vallu meni siitä ylitse.

Höpövallu!

Tallissa vielä loimi päälle (Vallulle tuli hieman hikikin ihan) ja venytyksiä ennenkuin pääsi ulos kavereiden kanssa vielä hetkeksi, ennen iltapalaa.

P.S. Minua alkaa jo hieman hirvittämään se viikonloppuvalmennus Jokirannassa...näinköhän sitä elossa sieltä selviän. Viikonlopun tavoitteena on siis hengissä selviäminen...hehhehhee.

Palautteleva maasto

Vallun kanssa lähdettiin aamusta käyntilenkille maastoon. Onneksi Heidi jaksoi lähteä seuraksi Tuiskun kanssa.

Vallu oli hauska, kun menin huutelemaan niin oikein höristi korviaan kun menin hakemaan tyyliin että näkeekö harhoja, kun tuo nainen on taas täällä =D. Mielellään se lähti sitten mukaan.

Eilisestä vouhkaajasta ei ollut enää jäljellä, kuin pieni ripaus. Vähän oli jossain vaiheessa uutta metsäautotietä pitkin kävellessä semmoinen tunne, että polle meinaa karata alta, mutta sitten taas rauhottui. Mentiin reipasta käyntiä, mutta rennosti. Edellisenä iltana ja yönä oli satanut lunta ja oli kieltämättä todella kaunista. Tuntui kuin oltaisiin oltu ihan jollain uudella maastoreitillä. Mieli lepäsi!

Satula tuntuu nyt vähän kiikkerältä, niinkuin eilen valmennuksessakin. Katsellaan mitä fyllinkiä otetaan pois ja että joko nyt alkaa olla paikka muokata satulaa vai mitä tehdään.

Jatketaan harjoituksia seuraavalla kerralla, toivottavasti päästään kentälle!

Vallun kanssa naapurissa

Osallistuttiin Vallun kanssa tunnille, minne Heidi ei migreeniltään kyennyt. Olihan se hieman omanlainen kokemuksensa lähteä 1,5 viikkoa levänneen ja kaksi vuotta vain omalla tallilla olleen hevosen kanssa vieraisiin. :D Olin kyllä ylpeä kuitenkin loppujen lopuksi kokonaisuuteen. Tästä on taas hyvä lähteä. Odotan ihan sitä kentällä pakertamista innolla. :)

P.s. Kädet oli ihan melkein irrota tunnin aikana. Voihan Vallu!! Ainiin, ja iso kiitos Jonille kyydityksistä.

Maastossa

Vallu se vaan maastoilee. Tänään taas kävimme kävelylenkillä kylillä. Aikaa meni se perinteinen  45 minuuttia. Tänään ei kompuroitu, vaan jalka nousi hienosti :) Sää oli mitä mainioin syyssää, lämmintä +4 astetta ja aurinko paistoi kauniisti.

Seurana meillä oli Tuisku ja Skipi kera ratsastajien! Tallilla tehtiin porkkanavenytykset ja Vallu osaakin ne vaatia jo samalla viisiin heti pihaan tultua kuin Tuisku. Harjailtiin vielä pölyjä tai siis lisää hiekkaa, jota tuntuu olevan nyt turkissa ihan kiitettävästi. Laitettiin loimi niskaan ja Vallu paineli takaisin tarhaan. Tarhasta saikin Mammalta komeat tervehdyshirnahdukset :)

Maastossa

Vallun ja muun karavaanin kera käyntimaastossa kylän pinnassa. Oli aika liukasta metsäpoluilla, kun paljon lehtiä ja on satanut monta päivää. Vallu oli tosi rauhallinen ja lunkki muuten. Pari kertaa kompuroi ja toisella kerralla alamäessä veti polvilleen... Voi Vallu!

Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä, harjailtiin ja vielä loimiteltiin. Maastoiluun meni aikaa 45 minuuttia. Huomatkaa kuvassa kivasti kasvanut harja, alkaa nyt tämä puoliverisuokki pahasti ruveta muistuttamaan lämppäriä.... Hehheee. Eli siis sakset kutsuvat... :)

Ajohevosena

Kiitos kaunis Jennille Vallun ajamisesta :) Oli kuulema meinannut rynniä Tuiskun perään, mutta oli kuitenkin pysynyt lapasessa ja muutenkin ollut kiltti. Vallulla taitaa vielä menohalut iskeä ja vanhat ajat muistua mieleen, kun rupeaa kilpasille, heh.

Kärriajoa

Vallu pääsi taas ajohevoseksi, kun kurvasin tallille ja könysin autosta pihalle... :D Ajateltiin koiranhaukusta huolimatta lähteä kärriajelulle kaksistaan, kun valosalla päästään. Vallu oli likainen, mutta kuiva, joten oli huomattavasti helpompi harjata, kuin eilen. Jonille ja heidille iso kiitos, kun avustivat kärrit perään, niin päästiin matkaan.

Hiekkatiellä olikin yksi hirvimies, mutta kun kyseltiin niin oli yksistään pentukoiraa harjoittamassa sillä suunnalla. Vakuutteli myös, että saadaan mennä rauhassa metättäjiltä. :) Käytiin astetta vauhdikkaampi maastolenkki tien päässä kääntymässä, käyntiä ja ravia. Aikaa meni n.tunti 15 minuuttia. Vallu tuntui tosissaan nauttivan lenkistä, ainut vaan, että ravaillessa vetää päätään alas, kuolaimen taa.

Kun tultiin pihaan, oli hienoa huomata, että Vallu osaa edelleen seístä paikallaan, kun riisutaan vehkeet pois. Jennille kiitos, kun auttoi purkamaan rensseleitä ja piti muutenkin seuraa Vallulle. :)
Loimi niskaan ja venytykset ennen tarhaan vientiä.

Vallu, aina varma valinta. ;) 

Käyntimaasto ja yksi maastoeste :O

Päätin uhmata omaa fysiikkaani ja nousta Vallun selkään. Eipä se selkä tästä ole miksikään muuttunut, enkä malta olla ratsimattakaan. Eipä siinä mitään, hyvin pääsin selkään ja oli mukava maastolenkki.

Vallu intoutui jopa hyppäämään Tuiskun ja Skipin perästä yhden maastoesteen... Eikä ollut kuin istua selässä. :D

Valtsu on niiiiiin ihana.

Maastossa

Olimme taas Iida ja Tuisku seurana maastossa. Kävimme tällä kertaa "kylillä" kääntymässä. Tepasteltiin ihan asfaltille asti elikkä jalkakäytävällä kääntymässä. Lähtiessä oli vielä valoisaa, mutta pimea tulee kyllä tosi nopeaa ja tallille tullessa olikin lähes pilkkopimeää. Otsalamppu oli kyllä matkassa.

Alkumatkan Vallu kolisteli, mutta muuten meni kompastelematta ja muutenkin kiltisti. Ja olipa taas ihanan mutakuorrutteinen hevonen ja meni kotvanen, että sai tyypin puhtaaksi. Ratsastuksen jälkeen tehtiin leipävenytyksiä ja laitettiin lämmin loimi päälle.

Ennen lähtöä Vallu ja Tatu tekivät tuttavuutta :)

Vallu ajohevosena

Kiitos Jennille, joka hoisi Vallun liikutuksen ajamisen muodossa. Vallu oli käyttäytynyt kuulema varsin mallikkaasti, hyvä Vallu!!!!! :)

Ohjasajoa á la Jouni

Sainpas senkin ihmeen tehtyä, että houkuttelin Jounin ohjaksiin ja vähän opetin ohjasajamaan, josko joskus kärryjen kanssa uskaltaisi laittaa menemään.

Valluterapiaa

Kyllä suututtaa...harmittaa. Tulin tallille suoraan lääkäriltä, minne sain itseni viimein hilattua. Se toi paljon ajateltavaa ja uusia haasteita, kuinka saada lääkäri(t) ottautumaan asiaan, joka ei niitä itseänsä hetkauta, mutta asianosaiselle on elämänlaatuun vaikuttava asia. Selässä on välilevytyrä, sain lääkkeitä, joita ei voi syödä kun imettää, joten alkaa olla aika vierottaa poika rinnasta. Haluan kuitenkin, että selkä tutkitaan hyvin ja saan paljon ohjeita tulevaisuuteen, että tämän huonon selän kanssa tulee toimeen. Niinpä, tilanne tämä, eikä muuta kun nokka vastatuuleen. Ihanaa kun on ystäviä ja heppaystäviä. :)

Vallua kävin ajamassa, tosin ei sekään kovin mukavalta tuntunut alaselässä alkupätkän täryytyksen takia. Kuitenkin nautin täysin lupsakasta lenkistä ja voin taata, että niin teki Vallukin. Innostui yhdellä suoralla laukkaamaankin, kunnes Tuisku tuli perä edellä vastaan.. :D

Lenkin jälkeen loimi niskaan ja takaisin tarhaan, jossa Usva jo odotteli Vallua saapuvaksi. Usvahan olisi halunnut lähteä Vallun mukaan alunperinkin, että näillä kahdella on nyt tällä hetkellä joku yhteinen juttu.

Kiitosta taas Vallu ja tytöt.

Vallu maastossa

Eipä ole ihan äskettäin eteen sattunut yhtä mutaista hevosta kuin tämä yksilö! Vallu oli oikein kuorrutettu kuivaneella mudalla aivan yltäpäältä. No ei ollut Iidallakaan ihan helppo tehtävä Tuiskun puhdistuksessa :)

Tuiskun ja Iidan seurana käppästiin käyntimaasto. Aikaa meni n.50 minuuttia. Koko lenkillä taisi vaan kerran Vallu kompuroida, joten aika hienosti meni, koska lähes koko matka rämmittiin metsässä. Vallu tosin mietti aina kaksi kertaa, voiko kaatuneen puun yli kävellä.

Tallilla tehtiin sitten venytyksiä, harjattiin vielä pölyjä ja nakattiin loimi niskaan.

Tarhassa ennen lähtöä oli ihana hetki Vallulla ja Usvalla, en vaan kerennyt ihan olla tarpeeksi nopea kameran kanssa.

Puolivuosittainen raspaus

Vallu oli ainoa, joka tarvitsi pienet päiväkännit raspauksen. Mutta joskus on ihan hyvä ottaa vähän rennosti viikollakin ja päiväsaikaan :) Nyt uinuu Skipin turvekarsinassa.

Vanhoilla hevosilla kuluu ajan saatossa hampaiden pinnat, mutta Vallulla ei ole madaltanut yhtään! Pitäsi nuilla legoilla kuulema pärjätä ainakin seuraavat kymmenen vuotta ;-D

Valmentautumista

Olipa kurja sää, kun saavuin tallille. Oli todella kylmä ja satoi vettä, eipä ihmekään, kun vilu tarttui ihan luihin ja ytimiin. Olin lääkinnyt itseäni aamulla selän takia, josko olisi parempi ratsastaa. Vallu oli melko likainen, kun otin sen sisälle karsinaan, ja kerkesipä siinä kuivahtaa, niin sain harjattua kaikki mudat pois ennen tunnin alkua. Meillä oli paljon jutusteltavaa taas viikon ajalta.

Siinä sitten vaihdettiin pikapikaa kuulumiset ennen tosi toimia pääty-ympyrällä. Ensin etsittiin istuinluita ja sen jälkeen mentiin ihan perusasioita käynnissä. Niin ja täytyy mainita, että Riia taas venytti miun jalkoja niin, että ne näyttivät vähintään puoli metriä pidemmiltä jalustimissa. :D Vasen puoli sattui alaselkään, kun aseteltiin satulaan, mutta sitten hitaassa käynnissä ei onneksi sattunut. Vallu meni pieniä pätkiä oikein mallikkaasti ja itse koin ahaa elämyksen parissa asiassa.

Oli taas oikein mukava tunti, ja onneksi jätin fleecen takin alle, koska ei minulle kuitenkaan ihan hiki tullut. Vallulle laitoin fleeceloimen tarhaan, ettei lihakset jumisi pahemmin.

Kiitos Riia! :)

Vallu - kouluratsu

Vallun kanssa kipsastiin reilu puolituntinen kentällä. Olipa ihanaa mennä kentällä Vallun kanssa. Olin ihan äimän käkenä, kun mentiin historian mukavimmat laukat! Jes Vallu!!!!!

Otettiin myös väistöjä ja ravailtiin isolla keskiympyrällä.

Lopuksi jölköteltiin vielä maastossa. Tallilla tehtiin kunnon venytykset ja tallipoika kengitti takapään, kun kengät vähän lompsasivat. Kyllä nyt kelpaa Siirin huomenna köpötellä :):)

-Heidi-

Vallu -Sunnuntairatsu

Vallu parka, kun ei ole päässyt liikutettavaksi kahteen ! viikkoon. Syyttää siitä saa tämän omistajapuoliskon kiireistä vaihetta vuodesta. Hyvinhän tuolla näytti kuitenkin asiat olevan, kun oli alkanut vähän lihoamaankin.

Harjasin Vallun perusteellisesti ja sitten mentiin kentälle. Parin kerran täytyi tietenkin pöllöillä siinä alussa, kun niin pitkä aika edellisestä ratsastuksesta. Muutenkin tuntuu, että tuo tuulinen sää saa kaikki hevoset valppaiksi. No mutta hyvääkin siitä seurasi, koska Vallu askelsi ja teki kaiken, mitä pyysin todella reippaasti kentällä. Suu ihan vaahtosi, joten poika työskenteli tosissaan, vaikka pelkkää käyntiä mentiinkin. Oma selkä tuntui välillä huutavan hoosiannaa, ja oikeastaan ratsastin koko ajan mukavuusalueen ulkopuolella. Mukavaa oli siitä huolimatta, koska Vallu liikkui hyvin.

Loppukäynnit käytiin Mokan kera melkein latopellolla. Sana melkein johtuu siitä, että kun päästiin melkein aukean reunaan Vallu päätti tehdä uukkarin. Kokeilin uudestaan, mutta ei se vaan suostunut eteenpäin. Jossain metsästä kuului kaukana koiran haukku, joten ajattelin meidän parhaaksi palata takaisin, enkä kiusannut enempää Vallua. Kotimatka mentiinkin semmoista pikakäyntiä, että ei varmaan olisi paljon tarvinnut ylimääräistä pyytää, kun oltaisiin kirmattu pitkin tietä raketin lailla.

Tallin pihassa tehtiinkin porkkanavenytykset selästä käsin, niin sain omaa selkääkin vähän venytettyä sen, minkä taivuin. Pesupaikalla olin juuri laittamassa Vallulle päitsiä, kun kuului laukaus ja Vallu meni ihan jäykäksi ja alkoi täristä. Onneksi oltiin jo tallissa, koska se oli varmaan vaistonnut ne metsästäjät siellä metsässä. Vallulle oli tullut vähän hiki, kevyestä liikutuksesta huolimatta, joten laitoin vohveliloimen ulos kovan tuulen takia. Häntävenytykset onnistuivat tuttuun tapaan hyvin ja Vallu näytti taas nauttivat saamastaan hoidosta.

Ensi viikonloppuna Riia tuleekin pistämään minua ruotuun, Onneksi! :)

Maastoillen

Viikko sitä taas vierähti ja eilen juhlittiin 18 vuotiaan pikkuveljen synttäreitä JA viikkoon kuuluu myös äitiyslomalta töihinpaluu, siinäpä syyt, kun en ole käynyt ratsimassa. Ihan ikävä oli Waltsunderia ja lämmitti mieltä, kun painoi pään kainaloon paalilta sitä hakiessani.

Harjatessa Vallua mietin, että onneksi ei enää ollut niin laihan näköinen, kuin viime viikolla. Jospa se nyt alkaisi vähän taas lihomaan, kun paalille pääsi talvitarhaan ja saa vähän kauraakin iltapalaksi. Vieläkin on niitä ikäviä pieniä polttiaisia, jotka ovat syöneet vallun rinnukset ruvelle...tervetuloa talvi ja pakkaset =DD

Satula tuntuu nyt paremmalle, kun siellä on etuosan täytteenä katkaistu romaani ja pintelityynyt, hyvä istua, kun ei kippaa eteen häiritsevästi. Lähdettiin sitten Heidin ja Poudan sekä Jennin ja Skipin kanssa maastoon pururadoille. Alkuun oma selkä tuntui kipeälle koko ajan, mutta pikkuhiljaa kun mentiin Vallun kanssa, niin ei sattunut kuin äkkinäisissä liikkeissä.

Laukattiin mäki kylälle ja kyllä tuntui Vallu nauttivan menosta. Mokka oli tietenkin mukana koko matkan (viiletti pitkin metsiä korvat lepattaen) ja Nannakin tuli, mutta jättäytyi jälkeen ja tuli paluumatkalla vastaan. Ajatteli tietysti, että mitä hän juoksee koko matkaa perässä, kun ne kuitenkin tulevat samaa matkaa takaisin. :)

Lenkin jälkeen tehtiin venytyksen ja olin ihan ihmeissäni, kun Vallu alkoi sitten nuolla minun käsiä. Eli siis Vallukin ehkä yrittää pestä tai jotain sinne päin. :) Ihuna. Eikä vesisade haitannut yhtään meidän menoa!

Maastoilua

Voi kun ollut Vallua ikävä, kun ei olla keretty viettää laatuaikaa ollenkaan vielä yhdessä. No mutta, nyt tilanne korjattu! Jennin ja Skipin kanssa kävimme "kylällä" kävelemässä ja vähän ravaamassa. Tasan 45 minuuttia saatiin aikaa kulumaan. Tallipoika laittoi etusiin uudet kengät pudonneiden tilalle. Juurikaan ei kompuroinut, mutta takaset osuu etusiin ihan kiitettävästi. Mutta loppumatkasta sekin ongelma hävisi. Siiri oli kivasti "toppaillut" fyllinkiä kaaren alle, joten ei enää niin pahasti kippaa satula.

Vallun laihuus kyllä huolettaa ainakin minua. Täytyy nyt seurata, että jos ei kuukauteen rupea parannusta sillä saralla tapahtumaan, niin sitten on ruvettava kyllä tutkimaan paremmin, ottakoon vaikka eläinlääkäri verikokeet. Mutta toivotaan, että tuosta kohentuu! Ainakaan ei vireystilaan näytä vaikuttavan :)

Tallilla tehtiin sokeri- ja porkkanavenytyksiä. Ja alkaa olla jo tosi outo juttu, kun Vallu nuoli minulta kädet...? Jennikin ihmetteli, että mikä näitä vaivaa kun kaikki ovat ruvenneet nuolemaan... Heh, se voi olla jokin ominaishaju tietty, joka meissä wannabee maalaisissa on????

Vallu oli ihq.

-Heidi-Hevonen- (Niin, vai tekeekö seura kaltaisekseen?!?!?!?!)

Maastossa

Vallun blogissa onkin ollut nyt täysin hiljaista, kun pidin vähän omaa lomaa blogin päivittämisestä. En yksinkertaisesti ole malttanut kirjoittaa blogiin.

Ensiksikin oma selkäni on ollut nyt todella kipeä, enkä ole itse ratsastanut, kuin viimeksi toissaviikon torstaina, eli puolentoista viikon taukoa pidin. Anne kokeili Vallua tällä viikolla tiistaina ja mukavasti taisi mennä, tosin onhan Vallu varmasti erilainen ratsastuskokemus suokkien ja puoliveristen jälkeen. :)

Vallu on laihtunut ihan todella nopeasti ja tuntuu, että paljon. Vallu saa kuitenkin nyt iltakaurat ja paaaljon kuivaheinää yöllä, mutten tajua mikä poikaa vaivaa. Pitää nyt toivoa vain, että alkaisi saamaan lihaa luiden ympärille nyt syksyä kohti. Ötökätkin olivat syöneet rinnukset taas kauheille ruville, ettei voi sanoa muuta kuin, ihanaa että mennään talvea kohti!! Tämä kesä on ollut mielestäni ihan hirveä ötököiden ja ilmojen puolesta, joten tervetuloa talvi, lumi ja pakkaset. :) Toki odotan ruskamaastoilua innolla vielä tässä välissä. :D

Kävimme kävelemässä kolmenpekkaan pikkusoramontun ohí entisten isojen puukasojen luona. Mokka kulki mukana ja kävi rypemässä kaikki mahdolliset lätäköt ja likaojat, pöhkö koira. Vallun kanssa taivuteltiin ja väistettiin tiellä sivulta toiselle. Ihme kyllä, ei arkonut etusiaan pahemmin, vaikka olikin hukannut kenkänsä etusista.

Kotona sitten taas venyteltiin ja Heidi taisi opettaa Vallulle tassun nostonkin siinä ihan hetkessä. :) Viisas Vallu.

Kevyttä köpsöttelyä

Kentällä mentiin kolmen ratsukon voimin, ja oli todella mukavaa! Vallukin oli reipas ja tarjotteli pukkihyppyjä laukassa. Loppukäynnit mentiin latopelloilla.

Tänään ei Vallulla ollut uusia haavereita, onneksi! :)

Kentällä köpöttelyä

Saavuin ratsimaan sitten viime torstain jälkeen ja onneksi satula tuntui edelleen hyvältä. :D Ei tapahtunut niin, kuin painajaisessa näin. Ei hiertymiä tai muutakaan kamalaa, satula oli edelleen yhtä hyvä, kuin ennen sen omistamista. Miten voi ollakaan satulan hankinta niin stressaavaa, noh toivotaan nyt sitten, että Teknasta saadaan pitkäikäinen penkki.

Täytyy nyt kertoa ihan, että Vallu on TODELLINEN rymy roope. Sillä oli nytkin niin monta pikkuhaaveria jaloissa, että olin ihan ihmeissäni. Hoidin haavat ja harjasin likaisen pollen todella huolellisesti. Sitten satulaan kokoamaan jalustimet ja vähän koroketta sään kohdalle.

Itselläni on selkä niin kipeä, että pääasiassa menin kentällä vain käyntiä ja taivuttelin Vallua eri suuntiin. Hyvin sain reippaasti pojan tallaamaan ja meni pitkästä aikaa hyvin. Omaa selkää vain poltteli ja kun tuli aika nousta satulasta, niin kuinkas ollakaan, en meinannut päästä, kun teki niin kipeää. Olisihan se yö mennyt tietysti siellä selässäkin, mutta melko ikävä keli olisi ollut. Tuskin Vallukaan olisi halunnut yötä viettää minun kanssa, jotenka päätin pienestä kivusta huolimatta punnertaa jalustimen ja Heidin (piteli Vallua) avulla selästä pois. Hetken aikaa sai taas odotella, että pystyin kävelemään normaalisti. Toooosi kivaaa, NOT!

Torstaina uusi yritys.

Tekna Dressyr SV

No nyt sitä on millä pääsee. Ostettiin/vaihdettiin tänään satula, tosin kaippaa hieman lisäfyllinkiä sään kohdalle, johon jotain viritetään, kunhan nyt pääsee uudella satulalla ratsimaan.

Nyt vaan lihasta Vallulle selän ja etenkin sään kohdalle, niin satulan on ihan nappi.

Teknan testausta

Mukavalta tuntui tämä satula...tosin sanoin Heidille, että Kieferin jälkeen kaikki ovat tuntuneet paremmalle, mitä on ratsimaan asti testattu.

Meinasimpa laukkaympyrän jälkeen tippua selästäkin...olisipa ollut jotain jännitystä tännekin blogiin... Jalustin oli tippunut ja yritin sitä saada takaisin jalkaan ja humpsista vaan tasapaino meni. Taistelin kuitenkin ja pysyin  selässä, Valluhan oli ihan ihmeissään, että mitä se nainen siellä selässä kieppuu ja roikkuu... :DDD

Otettiin kuvia ja katsotaan nyt, että tuleeko Teknasta meidän penkki.

Väsynyt Vallu

Vallu näytti tallissa hieman väsähteneeltä :) Siiri kyllä sai sitten vauhtia, kun kipusi selkään. Että kyllä on kesä rankkaa aikaa!

Onko Tekna meidän satula?

Onko täydellistä satulaa olemassa??? Tällä ostobudjetilla valittava vissiin "vähiten huonoin" malli. Ei sillä, tämä satula huippuhyvä istua kyydissä, kysymys onkin se, että käykö se Vallulle? Siiri kertokoon huomenna omat kommenttinsa tästä vaihtoehdosta.

Satulan sovitusta

Saatiin satulat sovitettua ja täytyy sanoa, että kovin masentaa kun ei sopivaa tunnu löytyvän.

Siirin kuvat

Tässä on kuvat miusta ja Valtsusta

Kengitystä ja pikaratsittelua

Siiri saa valita omat kuvansa blogiin, niin mie katon vähiten huonoiten onnistuneet itsestäni ;-D Vallu sai vihdoin ja viimein kalossit jalkaan! Tallipoikahan vuoli jo viimeviikolla, mutta koska on koko ajan niin KIIRE, niin jäi kengänlaitto nyt myöhemmäksi. Nyt on Vallun kaviot tosi hyvän malliset. Täytyy vaan aika tiheään vuolla, kun näyttää Vallulla kostea kesä lisäävän kavion kasvua ihan hurjasti. Vallu liikkui muuten kentällä ihan hyvin, eikä arkonut ollenkaan.

Olin siis ensikertaa Vallun selässä tänä vuonna ja tuntuipa ratsureipas ihanan kapealle sotanorsu-Poudan jälkeen :) Tosin oli vatsa sen verran kipeä jo valmiiksi, että ravata en pystynyt kuin yhden ympyrän ja muutenkin oli aika pikaratsastus omalta osalta, Siiri kerkesi ensin jo jonkun tovia ratsiakin. Vallu muutenkin yritti alta koko ajan, ei tykkää satulasta ollenkaan. Huomenna saadaan niitä satuloita sovitukseen, joita Siiri on työllä ja tuskalla tänne järjestellyt. Kieffer vaan heiluu ees sun taas ja nyt jo kippaa eteenkin. Mutta huomenna sitten testitään ihan kunnolla!

Ratsastuksen jälkeen Siirin pahasta silmästä huolimatta annoin Vallulle taskusta sokeria, heh! Valluhan venyy sokerin voimalla oikein hyvin ;-) 

Laitetaan tänne nyt Vanttu-vanhuksen kuva, kun Vanttu jaksaa pitää kentän portilla vahtia, kun mamma oli kentällä!

-Heidi-

Kentällä

Saavuimme Jennin kanssa tallille ja päätettiin, että mennään vain kentällä, koska ukkonen jyrisi jossain ja taivas näytti synkältä. Menin sitten hakemaan hevosia ja minulla oli kamera matkassa, joten tässä pieni kuvapläjäys.

Sydänkäpyset Vallu ja Pouta

Vallun ilme oli tällainen, kun sanoin että mukaan täytys lähteä. :D

Harjasin taas Vallun huolella ja hoidin haavan (joka ei meinaa nyt ottaa parantuakseen) sekä suihkuteltiin jalat puhtaaksi mudasta. Laitoin vielä öljyä hyönteisten syömiin, josko olisi mukavampi mennä kentällä. Nimittäin edellisellä kerralla Vallua kiukutti oikein todenteolla paarmat sun muut öttiäiset, jotka kiusasivat kentällä.

Mentiin paljon taivutuksia ja harjoitusravia, jota oli mukava mennä satulalla, joka ei keikkunut selässä. Laukat meni mukavan laiskasti ja pohkeenväistötkin mentiin ihan kohtuumenestyksellä.

Lopuksi saatiin oikein muhkea sadekuuro, joka kasteli meidät totaalisesti. Vallukin olisi halunnut kulkea vain perä sateensuuntaan, mutta mentiin loppukäynnit sateesta huolimatta.

Leipävenytysten jälkeen Vallu pääsi takaisin laitumelle Poudan seuraan, joka jo odotteli malttamattomana sulhoaan.

Satulansovitusta, puunausta ja ratsastusta.

Vallun uusi tukka

Menin hakemaan naapurista pari satulaa sovitukseen, ennenkuin kurvasin tallin pihaan. Vallu tuli laitumelta jo puolitiehen vastaan, mikä oli minusta mukava juttu. Aloitin ensin jalkojen pesulla ja haavan hoidolla, minkä jälkeen jatkoin harjaamisella. Vallu olikin tainnut piehtaroida oikein antaumuksella mutalikossa, kun se oli niin mahdottoman likainen. Seuraavaksi Vallun hompsuinen harja sai kyytiä, kun aloin saksia sitä siistimmäksi. Tosin, en kyllä osannut leikata sitä semmoisen näköiseksi, kun sen mielessäni kuvittelin. Oikeasti se olisi pitänyt nyppiä, mutta siinä olisi semmoinen savotta, ettei moni uskoisi.
                            

Tästä perspektiivistä se Vallunkin takapuoli näyttää erittäin leveältä.  :)
Puolierot näkyvät selvästi.

Sovittelin siinä sitten aikani hakemiani satuloita, joista toinen olisi ihan potentiaalinen vaihtoehto, jos sen toppauttaisi.Ratsastaessa se pysyi mukavasti paikoillaan, eikä kipannut eteen tai taakse. Sivuilta vain polvitukien kohdalta satula ei ole täysin kiinni kyljissä.

Ratsastin kentällä pääasiassa käyntiä, taivutellen ja asettaen eri suuntiin. Oli ihan mukavaa muuten, mutta paarmat kiusasivat ihan liikaa. Laukannostot onnistuivat heti pyynnöstä, vaikkakin laiskaa se oli. Ratsastuksen päätteeksi tehtiin taivutukset huolella, joista Vallu oikein nauttii. Otin vielä kuvia Vallusta satulan kanssa ja ilman satulaa, koska lupasin lähettää niitä raviin ja ratsastukseen, josko saataisiin hieman suuntaa antavia vinkkejä satulaa varten.

Pitihän se omankin naaman kuva liittää tähän blogiin. :D

Oli aivan ihana tallikäynti!

Vallun heinäkuu

Niin sitä vain on taas melkein kokonainen kuukausi vierähtänyt ja viimeisimmän kerran jälkeen olen päässyt aika tasaisesti kerran viikkoon käymään Vallua moikkaamassa ja ratsimassa. Harmi sinällään, kun olisi mukava ratsastella useamminkin. Vallu tosin on laihtunut laitumella ruuan perässä juostessa... Ötökät kiusaavat niin kovasti, että taitaavat enemmän vaeltaa laitumella, kuin syödä. Kuitenkin Vallu on nyt kaksi satulavyön reikää hoikempi. =)

Satulaa olen yrittänyt saada aktiivisemmin kaupaksi, koska ennenkuin vanha myydään, ei minulla kovin ole rahaa uuteen laittaa. Toivotaan että tällä kertaa tärppää ja että me saataisiin Vallulle sopiva satula helposti. Käytiin tänään pienellä soramontulla kääntymässä ja kovin oli laiskaa köpöttelyä. :)

Vallun takakaviot ovat kasvaneet aivan oudon mallisiksi, toivottavasti Joni saa niistä vielä vähän normaalimman näköiset. Vallu jäi meinaan sisälle lepäämään ratsastuksen jälkeen, koska Joni ilmeisesti tänään katsoo kavioita ja ehkäpä Vallu saa uudet loposetkin jalkaan.

P.s. Vallu oli telonut oikean etujalkansa ja siinä oli semmoinen mätivä haava, ei kovin iso, mutta kuitenkin. Hoidettiin se Heidin kanssa ja Heidi muutenkin öljyili Vallua ötökänpuremista.

Rento maastolenkki

Jotensakin koko päivän väsytti ihan kamalasti. Onneksi pääsin lähtemään tallille, siinäkin toivossa, että vähän piristyisin.

Vallun rinnus oli aika syöty taas vaihteeksi, mutta muuten oli siistissä kunnossa poika. Heidi naureksi meidän laiskimusten tyylille ppuhdistaa kaviot. Tyylinsä kullakin...heh... ja käytännöllisyys ennen kaikkea. Nähkääs, kun Vallun kaviot olivat todella mutaiset... =D...niin pyysin Vallua pitämään kavion kärkeä maassa, kun putsasin kaviot. Nopeasti hän tajusi mitä pyysin ja niin hoituivat kaikki kaviot.

Sittenpä pääsinkin varustamaan Vallun puhtaalla satulalla ja suitsilla, jotka juhannuksena putsasin ja rasvasin. Oli erittäin mukavan tuntuiseksi muuttuneet rasvauksen ansiosta. No sitten eikun, matkaan.

Kierrettiin metsälenkki ison soramontun/kentän takaa. Pienet ravipätkät otettiin, ja Vallu tuntui oikein rennolta ja rauhalliselta...aivan mielettömän ihanaa, kun Vallusta on muovautunut näinkin mukava maastopolle. Kun miettii mitä se oli 1,5 vuotta sitten talvella.

Tallille sitten kun päästiin niin Vallu sai leipä- ja häntävenytykset ja rasvailua ötököiden syömiin. Sinne se sitten meni laitsalle Poudan seuraan hengaamaan. :)

Hyvää Juhannusta

Tässä Vallu laiduntaa kovin likaisena...

Kovin oli tyytyväisen oloinen polle, kun menin hakemaan sitä ratsittavaksi. Paarmat kiusasivat auringonpaisteessa, niin ajattelin hoitaa ja varustaa Vallun tallissa, että saisi edes hetken levähtää syöpäläisistä. Nyt Vallua ei oltu syöty niin pahasti, kuin edellisellä kerralla, joten se öljyäminen todistetusti auttaa.

Mentiin kentällä, koska käytiin jo aiemmin päivällä muun porukan kanssa maastossa, enkä voinut poistua pihasta, kun piti olla kuulostelemassa vaunuissa nukkuvaa Eliasta.

Alkuverkat otettiin isolla uralla, kun sitten alettiin taivutella keskiympyrällä. Alkuun tuntui jäykälle, syystäkin, mutta laukka nousi ja rullasi yllättävän hyvin. Tällä kertaa ei laiskuudesta ollut tietoakaan vaan alla oli mitä reippain ja mukavin ratsastettava. :)

Käytiin läpi kaikki perusjutut, pohkeenväistöt, pysäytykset, peruutukset, takaosakäännökset ja paljon siirtymisiä. Oli todella mukava ratsastus kentällä pitkän kenttäilytauon jälkeen.

Metsässä samoilua.

Piiitkästä aikaa pääsin Vallun luo ihan tositarkoituksella lähteä maastoon. =) Ensin harjailtiin ja öljyttiin kunnolla poika, ettei enää niin kiukuttaisi ötökät.

Minua alkaa huolettaa, ettei se Kiefferkään sovi kunnolla...tuntui että se heiluu taas takaa puolelta toiselle, täytyis kohta repiä rahat sopivaan satulaan, oi voi. Valluhan oli melko kipeä lihaksistaa lantion ja perän kohdalta, mutta nyt tauon aikana oli ilmeisesti vähän parantunut.

Hienoista jäykkyyttä ja laiskuutta oli havaittavissa, kun lähdettiin tallaamaan. Vallu kuitenkin vertyi nopeasti ja piristyikin, kun lähdettiin eri suuntaan kuin normaalisti. Meinattiin ensin mennä metsän kautta hiekkakentän takaa soratielle, mutta näimme metsästä käsin, että kentällä on hillitön kasa valkeita säkkejä. Päätimme ihan turvallisuussyistä (me ja meidän säikyt pollet) lähteä soratien kautta katsomaan säkkejä lähempää.

Lannoitussäkkejähän ne olivat, eivätkä meidän hevoset niitä pelänneet. Pitivät niitä varmaan heinäpaaleina. :) Kävimme vielä tietä pitkin vähän matkaa, kun Vallu halusi välttämättä vanhalle metsäkoneen reitille, mikä johti "kuusipolulle". Polkua oli vaikeaa löytää, mutta hetken aikaa metsässä rämmittyämme löysimme polun, mistä nyt oli kuuset ja se koko kauneus hävinnyt metsäkoneen jälkien alle.

Meillä oli oikein mukava reissu maastossa ja mentiin koko matka käyntiä pitkin ohjin. :)

Kesäloma

Kaiken kiireen ja menoista käydyn kädenväännön seurauksena Vallu on saanut nyt lomailla alkukesästä. Tällä viikolla, kun olisi sitten jo maanantaina ollut mahdollista lähteä liikuttamaan Vallua, niin kesäflunssa tuntuu olevan sen verran tehokas, ettei minusta olisi ollut selkäänmenijäksi.

Tänä aamuna sitten, kun ehdin jo sopia aikataulusta ja kyydeistä, niin Sonja alkoi oksentamaan räkätaudin päälle, että taitaa nyt sitten tältäkin päivältä jäädä menemättä tallille. Elias ei vielä toistaiseksi ole oksentanut, mutta muutaman märän röyhtäyksen ja kiemurtelun perusteella voin uskoa, että silläkin on mahassa huono tunne. Oma maha on myös kuin kokkelia ja huono olo on koko ajan, joten toivotaan nyt ettei äiy pahemmaksi ja että lapsiltakin menee nopeasti ohi.

Alkaa jo olla ikävä Vallua, voi kun pääsisin äkkiä heppailemaan!!

Laiskaa kenttäilyä

Ajattelin mennä Vallulla pitkästä aikaa kentällä, koska olin yksinäni liikenteessä. Kovin oli Vallu laiskantuntuinen eikä laukka rullannut kunnolla kuin vasempaan kierrokseen. Olisin tarvinnut raippaa muutenkin, koska tuntui ettei Herra jaksanut nostella jalkojaan.

Pohkeenväistöt menivät mielestäni kuitenkin hyvin molempiin suuntiin. Katsotaan sitten seuraavan kerran, mitä tehdään ja milloin.

Maastossa

Vallu ja muut talvitarhan ponit olivat pipertämässä niukkaa vihreätä, kun saavuimme pihaan. Joni oli laittanutkin varoitusviestin, että aidassa on tätä nykyä sähköt, kun vihreämpi ruoho aidan takana alkaa houkuttaa liikaa.
Sain Vallun haettua ilman sähköiskuja (jee) ja mentiin pihatolpalle, missä ötökät olivat heti meidän molempien kimpussa. Puhtoiset harjat ja harjalaatikko eivät varmaankaan enää kauan ole puhtoisia, koska Vallu vaikuttaa ihan siltä, kuin sitä ei olisi tänä keväänä pestykään.

Asensin satulaan pehmukkeen, josko herkkä ahterini tykkäisi enemmän mennä pitkiä reippaita käyntipätkiä... No mutta, laukattiin taas paljon ja raviakin mentiin hyvällä menestyksellä. Kaikinpuolin onnistunut ratsastus taasen, vaikka ötökät kiusasivatkin. 

Irroittelua maastossa

Saavuimme taasen aikomuksena lähteä kunnon maastoreissulle. Kiirettä ei tarvinnut pitää, joten päästiin pitkästä aikaa menemään hiekkatietä solisevalle purolle asti. Ravailtiin välillä ja muutamaan otteeseen laukattiinkin, jopa kotiinpäinkin.

Vallu oli tietenkin oma reipas itsensä ja itse yritin ratsastaa mahdollisimman lempeällä ohjalla ja sehän toimi. Mentiin lupsakkaa ravia, mikä tietysti muista saattaa tuntua vielä reippaalta... :D Välillä pysähdeltiin odottamaan Jenniä ja Skipiä. Vallu alkaa malttaa jo pysähtyä ja olla paikoillaankin.

Ratsastuksen päätteeksi herrat pääsivät siistimään kentän reunoilla rehottavia vihreitä puskia. Vallun kanssa maastoilu alkaa olla jo suorastaan VAIN ihanaa... Alan tottua jo reippaaseen tahtiin enkä pelkää niin paljon.

Hengailua

Läksin lastenvahdin puuttuessa lasten kanssa tallille. Ajattelin lähteä vain kyläilemään ja josko siinä ehdin Vallun kaappia siivota, sen aikaa, kun Elias viihtyy rattaissa.

Ihasteltiin ihanaakin ihanampaa varsaa ja toki Matti-pässiäkin piti rapsutella ja ihmetellä. Sain vähän kaappiakin siistittyä, mutta täytyy sieltä vielä katsoa pesua kaipaavat tavarat mukaan, kun huomenna mennään katsomaan kouluratsastuskisoja Korholaan. Vallu ei edes vaivaantunut tulemaan portille, kun sitä huutelin. Mokomakin. :)

Ajoa

Päätettiin Tuiskun ja Heidin innoittamana ottaa tällä kertaa kärryt käyttöön, kun maastoon päästiin. Alkuunhan se olikin tarkoitus, että maastoillaan ajamalla pahimmat menohalut pois, mutta Vallu on ollut oikein leppoisa tuolla maastossa ilmankin. Kävin itse Jennin ja Heidin ihastellessa varsan ulkoilua, ottamassa pikkulenkin juosten Ossi seurana metsässä, koska piti yksi kaatunut mänty siirtää polulta, että päästään kärryillä menemään. Tuisku oli kuulemma mennyt sen yli, mutta tiesin kokeilemattakin, ettei Vallu siitä yli mene...Heh.

Ajovermeet olivat melko jäykän tuntuiset valjastaa, mutta kyllä me ne ähellettiin niskaan. Vallu tuntui taas oikein olevan polleena, kun huomasi, että kärryt laitetaan perään. Se tuntuu oikein nauttivan tästä ajohommasta, niinkuin itsekin. On mukavaa vaihtelua, kun saa vain istua penkillä ja ihastella maisemia. Vallu menikin oikein leppoisasti ja malttoi jölkötellä kotiapäinkin. Muutamaan otteeseen piti ottaa lujemmin kiinni, mutta ei sen pahemmmin, hyvin kuunteli pyyntöjä. Valjaatkin pysyivät kiinni ihan koko matkan.

Oli oikein mukavaa!

Ratsastustunti

Tänään otin Vallun jo ajoissa puunattavaksi, että ehdin tehdä landepaukusta sivistyneemmän näköisen. Meidän kanssa tunnille oli tulossa Paula ja hänen pari ystäväänsä. Jaska (Paulan lämppäri) siis oli vierailevana tähtenä tänään kentällä, myös Pouta ja Skipi osallistuvat tunnille. Neljän ratsukon voimin siis tehtiin kontrolliharjoituksia, siirtymisiä eri askellajista toiseen taivuttelua unohtamatta. Jouduttiin siis Vallun kanssa tänään molemmat töihin, harjoitusravia ja aktiivista käyntiä.

Viimeiseksi otettiin yksitellen laukkaa pääty-ympyrällä. Täytyy kehaista, että viimeinen laukkapätkä muutaman ympyrän ajan oli parasta laukkaa mitä Vallulla olen tähän mennessä mennyt. Pitkää askelta "hitaassa" laukassa ja pyöreänä miulle vaikeaan suuntaan, wau! Saatiin kehut myös opettajalta, joka sanoi että laukkahan alkaa olla jo aika hyvä.

Ennen loppukäyntejä annoin Vallun ravata ympyrällä ja yritin saada sitä eteen-alas venyttämään selkäänsä. Se onnistui hetkittäin ihan hyvin, vaikka välillä piti muistuttaa Jaskalle, että kuka se kotikentän kingi on. =D

Ennenkuin päästin Vallun vapaalle tarhaan, koitti pesun aika. Ajattelin pestä pahimmat liat pois, kunnes sitten meillä on letku hanassa, että pääsee sillä läträämään. Kovin kauan Vallu ei kuitenkaan puhtaana pysynyt, koska heti tarhaan mentyään etsi piehtarointipaikan ja likasi oikean kylkensä... No mutta, tulipahan pestyä.

Tässä vielä kuva puhtaasta hevosesta...:) Todisteita.

Ai Luuv Vallu.

Verkkailua

Tänään päätettiin hieman verkkailla kentällä huomista valmennusta silmälläpitäen. Vallu tuntui kyllä todella pehmeälle ja ihanalle ratsastaa, ihan molempiin suuntiin. Kunhan saadaan kengät jalkaan niin meidän kelpaa mennä.

Otin laukkaa keskiympyrällä ja hyvin meni. Ei enää ole sitä ulosasettumisen ongelmaa, pitää vain oma ratsastaminen saada vieläkin jämäkemmäksi ja tasapainoiseksi, niin Vallu pääsee laukkaamaan pyöreänä.

Ratsastuksen lopuksi syötin taas vihreätä, että maha ehtisi tottua ennen laidunkauden avaamista.

Kuulumisia

Tässä on ollut niin paljon kaikkea kiirettä, etten ole ehtinyt tänne blogiin päivittää meidän maastoiluista. Enkä kyllä ole niin usein päässyt nyt ratsimaankaan, tavoite olisi kuitenkin se kolme kertaa viikossa päästä, mutta edellisellä viikolla en päässyt kuin kahdesti. Kotona on pihahommia ja sisällä kevätsiivousta, ihan vain tavan arjen pyörittämisenkin lisäksi. Tuntuu, että olen kiireisempi nyt, kun olen kotona, kuin silloin kun olin töissä. Kuitenkin, ollaan siis päästy useaan otteeseen maastoon, jopa edellisellä kerralla kokeilemaan, kuinka ravi hiekkatiellä sujuu. Hyvin meni! =)

Vallu on nauttinut tarhassa kevään edistymisestä piehtaroiden ja aurinkoa ottaen. Siis kovin on ollut likainen polle, kun olen tallille saapunut. Maastoilut alkoivat melkoisilla säpsyilyillä ja testailuilla, Vallu kun on muuttunut kovin araksi kaikelle uudelle. Edellisellä kerralla lätäköstä meinasi kasvaa ylitsepääsemätön uhka, mutta lopulta selvitettiin se, vaikkakin minua jo alkoi hirvittää, että pysynköhän selässä, jos hevonen yrittää vielä kovemmin karkuun. Hyvä puoli on se, että Vallu siedättyy niihin pelottaviin asioihin nopeasti, ettei enää kotiinpaluumatkalla pelkää niin paljoa.

Tänään käytiin maastossa ihan kunnolla ensimmäistä kertaa. Otettiin pitkä laukkapätkä ja Vallu meni niin hienosti ja hallitusti että vauhti tuntui mukavalle, ei suinkaan epämukavalle. =) Ravipätkät mentiin sitten taas reippaammin, mutta ei kuitenkaan ryöstäen. Kotia kohti Vallu olisi halunnut mennä taas liitoravia, joten pidättäydyttiin sitten ihan vain reippaassa käynnissä. Täytyy meidän sitä kotiapäin kulkua ravaillenkin harjoitella, mutta pikkuhiljaa. Kyllä kait se Vallukin oppii, ettei kotiin ole mikään kiire. Oli vain kyllä todella ihana maastolenkki ja etenkin se laukkapätkä. Hyvä me!

Aloiteltiin Vallunkin kanssa harjoitella vihreän syömistä ratsastuksen päätteeksi, kun omassa tarhassa ei vielä kovin paljon kasva mitään syötävää.

Yritän nyt tästä lähtien taas päivittää meidän reissuista ahkerammin, ihan jo senkin takia, että näitä on todella mukava lukea itsekin jälkikäteen. Suomenkieli vain tuntuu takkuavan, kun aivot alkavat pikkuhiljaa muuttua sahanpuruksi näin kotona ollessa.

Palataan.

Kivaa kentällä

Tänään Vallu oli possuillut tarhassa ja käynyt piehtaroimassa todennäköisesti tarhan mutaisimmassa/savisimmassa paikassa... Siis se hajukin oli niin kuvottava, että jonkin aikaa harjattua, toivoin hetken, etten olisi tullut tänään tallille. =D Vasen kylki oli oikein kuorrutettu sillä lialla, eikä sitä märkänä saanut edes harjattua puhtaaksi, kun se lika tukki suan yhdellä vetäisyllä. Yritin rapsuttaa satulakohdan puhtaaksi ja eikun vermeet päälle.

Kenttä alkoi olla jo mukavassa kunnossa, vaikkakin tallinpääty vielä upotti ja keskellä kenttää oli iso lätäkkö. Mentiin alkuverkaksi kevyttä ravia ensin uralla, paljon voltteja tehden ja myöhemmin mentiin taivuttelemaan ympyrälle. Muoto löytyi heti, eikä vasen suuntakaan tunnut olevan Vallulle vaikeata, josko istuisin siellä jo edes vähän sinnepäin. Omasta ratsastuksesta uutta huomasin sen, että nyt ihan "tiedostin" sen vasemman jalan ja tunsin, että paino lepäsi sillä, kun ratsastin vasempaan kevyttä ravia. Lantio teettää vielä työtä, kun se niin mielii mennä siihen vanhaan asentoon. Harjoitusravissa on vaikeaa pitää oikea asento, kun täytyy keskittyä niin moneen asiaan pompottavassa kyydissä. :) Harjoitus tekee mestarin, kyllä me siellä kivoja pätkiä mentiin.

Päästiin pitkästä aikaa laukkaamaankin, eikä enää ollut sitä ongelmaa, että Vallu olisi asettunut reilusti ulos. Mentiin molempiin suuntiin todella hienot pätkät laukkaa, lyhyet, mutta sitäkin laadukkaammat. Laukannostotkin menivät alkuun muutaman yrittämän kautta, mutta jonkin aikaa verkattua, ihan nappiin. Vallu työskenteli kuuliaisesti koko 40 minuutin ajan, kun ratsastin. Hiki ei tullut, mutta lämmin tuli ja suu vaahtosi, josta voi päätellä sen tehneen töitä. Ollaan Vallun kanssa saavutettu uusi ulottuvuus tässä ratsastamisessa ja mennään kohti uusia haasteita...niitähän tässä ratsastamisessa riittää. :)

Käytiin vielä ratsastuksen lopuksi "pihapellolla" kahlaamassa, josko jalat olisivat edes vähän puhdistuneet. Tallissa sitten vielä harjailin kuivuneita likoja ja venyteltiin, tosin melko pikaisesti, kun kello alkoi olla jo melko paljon. 

Tämän kerran jälkeen olen taas enemmän intoa täynnä, kun päästiin pitkästä aikaa tekemään kunnolla asioita kentällä. Vielä kun ne lumet vähän hupenevat lisää, niin maastot odottavat.

Maastossa

Koska kenttä oli melkoinen rapalilli, niin päätettiin Jennin kanssa koittaa päästä maastoon. Kovin pitkälle ei
kuitenkaan päästy, koska edelleen tien tukkii maata laahaavat pajut. Pitäisi käydä vähän kaatamassa niitä toiseen suuntaan, niin ehkä sitten päästäisiin vähän pidemmälle. Joka tapauksessa hevoset saivavt vähän kahluutreeniä.

Kentällä sitten taivuteltiin vähän ympyrällä ja otettiin kuivilla pätkillä pieniä pyrähdyksiä harjoitusravia...siitä se lähtee. :) Lopuksi käytiin vielä toisella pellolla kahlaamassa, missä Vallu sai hienoisen peruutuskohtauksen...joihin alan olla jo tottunut.

Ennen ulosvientiä tein taas häntä- ja leipävenytykset. Vallu parka oli ainut hevosista, joka sai slaagit punaisesta metalliportista, kun se kaatui. Kaikki muut katsoivat vaan, että jaahas, tuo tulee alas. Aivan kuin sitä tapahtuisi joka päivä. Siinäkin huomaa kylmä- ja lämminverisen eron...

Vallu, ihana Vallu.

Sula kenttä!!

Oltiin Jennin kanssa ihan äimän käkenä, kun huomattiin tallille hurruutellessa kentän olevan sula. Upottava ja mutalilli, mutta muutamaa pientä polannekohtaa lukuunottamatta sula.

Äkkiä siis hevonen sisälle ja harjaamaan. Vallu olikin aika epäsiistissä kunnossa ja varmaan valehtelematta puolituntisen varustelin hevosta, siihen kuului siis likojen rapsuttelukin.. :) Karvaa ei kuitenkaan enää lähde sellaista hillitöntä kasaa, kesää kohden siis mennään. Sen todistivat tallin ikkunassa surisevat kärpäsetkin, ja niitähän olikin jo yllättävän paljon.

Suureksi pettymykseksi kenttä oli tosiaan niin kamalan märkä ja rapainen, etten viitsinyt mennä siinä kuin käyntiä, mutta sitäkin tehokkaammin yritettiin. On ihanaa huomata, kuinka Riian neuvot ratsastamiseen ovat alkaneet tuottaa tulosta. Vallu on niin ihana ratsastaa, vaikka omia jalkoja ja lantiota pakottaa ihan vietävästi se, että yritän istua vasemmalle, oikealle ja suorassa. Ehkäpä se sekin päivä koittaa minullekin, että siellä selässä kun istuu, niin ei sattuisi koko ajan alaselkään.

Pientä polemiikkia selkään noustessa oli huomattavissa, kun Vallu arasteli taas kovin muuttunutta kenttää. Muuten koko ratsastuskerta oli todella ihana, sääkin oli aivan mahtava. :)

Käyntiä ympyrällä

Pääsin aamusta Vallun selkään ja mentiin taas ympyrällä. Harmi kun ei vielä maastoon päästä, koska ratsastus on saman toistoa...ihan jo senkin takia, että haluan päästä ongelmista eroon. Mutta sen verran on tämä ympyrätyöskentely tuonut tulosta, ettei Vallulle tehnyt enää vaikeata taipua vasempaan ja oikea muotokin jo löytyi. Pätkittäin meno näytti erihyvältä!! :) vaikka itse sanonkin... Varmasti siitäkin on ollut apua, ettei ole tullut välipäiviä ratsastukseen. Mutta en millään aina voi tulla joka päivä, tällä hetkellä.

Vallu paralla on varmaan todella tylsää. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, kun maastoon päästään.

Ratsailla

Koska saavuimme tänään Heidin seuraksi, niin tottakai karkasin joksikin aikaa ratsastelemaankin. :)

Menimme ympyrällä taas, koska kentällä ei oikeastaan muualla pysty nyt menemäänkään. Jossain vaiheessa ratsastusta taivas repesi ja alkoi sataa rakeita niin sakeasti ettei nähnyt metsään. Vallu teki kaikkensa, ettei tarvinnut mennä pää edellä sadetta vastaan, kieltämättä rakeet pistelivät minunkin naamaa. Sateesta huolimatta, oli mukava ratsastaa.

Ratsastusta

Vallu oli ihan höppänä koko hevonen. Ensinnäkin pesupaikalla piti pelätä jotain !?! niin, että tärisi koko hevonen. Kentälle kun päästiin, niin kaikki lätäköt ja sulapaikat, puhtaat lumialueet sun muut piti yrittää kiertää. Tahkottiin Skipin lähdettyä kentältä, että päästään ympyrän halki. Siihen oli tullut Vallun mielestä sellainen ura, ettei sen sisäpuolella ollut turvallista mennä.

No mutta, louplta yhteinen sävel löytyi ja päästiin niistä paikoista mistä minä halusin. Vallu on ilmeisen herkkä ulkoisille ärsykkeille, ja tarvitsee paljon siedätystä näihin normaalista tilasta poikkeaviin asioihin. Esim. juuri nyt kenttä, joka on ollut talven valkea, pelottaa, koska nyt siinä näkyy tummanruskeita, harmaita ja vetisiä paikkoja.  Tehtiin ratsastuksen jälkeen taas venytykset huolella, koska ne lihakset ovat jumissa.

Vallu <3 höppänä

Käyntikenttäilyä osa 2.

Kuten arvata saattoi, niin ei se kenttä ollut vielä sen kummemmaksi muuttunut. Kaikilta osin ratsastin samoja juttuja kuin perjantaina, en vieläkään uskaltanut ravata. Kovasti odotellaan että kenttä sulaisi, niin päästäisiin laukkailemaan.

Ratsastuksen lopuksi tehtiin monenmoisia venytyksiä, josko ne lihasjumit helpottaisivat. Niin ja unohtui aikaisemmin mainita, että Vallun kaviot on kyllä nyt hyvässä kunnnossa! On kannattanut tämä kengättä olo ainakin tähän asti. Todellinen vaikutus nähdään sitten, kun laitetaan lumien jälkeen kesäkengät. Katsellaan sitten, että mitenkä se kavio käyttäytyy, toivottavasti ainakin lohkeilut olisivat menneen talven lumia.

Käyntikenttäilyä

Ei tullut keskiviikon ratsastelusta mitään kun jokin vatsapöpö iski tiistai-iltana...Ei siis päässyt Vallu mitään jekkuja tekemään miulle keskiviikkona. Tosin meinasi se tänäänkin kiinniottaessa alkaa kenkkuilemaan. Muutamat karkuun juoksut, mutta kyllä se leipä oli kiinnostavampaa, kuin ympäriinsä juoksentelu. Sain siis melko vaivatta Vallun kiinni tällä kertaa. :)

Voi jestas sitä karvan määrää, mikä näin keväisin lähtee rapsutellessa. Sitä on sitten silmät, nenä ja suu täynnä... No, kyllähän sekin joskus loppuu, kun vaan jaksaa harjata ja harjata. Harjasin Vallun todella huolella ja huomasinkin, että takapään kankkulihakset on jumissa, kun koko hevonen "nytkähtää" kun sieltä harjaa. Voi olla siis että lihakset nyt kipeytyy, kun on joutunut oikeasti työskentelemään.

Kenttä oli melko sohjoinen ja liukkaan oloinen, joten ei menty kuin käyntiä. Paljon työskentelyä ympyrällä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Edelleen se oikealle väistäminen on vaikeampaa, kuin vasemmalle. Ehkäpä sekin korjaantuu vielä joskus, kun opin istumaan oikein. Oli mukava ratsastus tällä kertaa.

Liinassa

Tästä päivästä ei kyllä jäänyt kummoista kerrottavaa. Meni huonosti ihan alusta lähtien, koska lähtöasetelmatkin olivat jo pielessä. Elias ei tosiaan enää nuku näin iltapäivästä, jotenka kokeilin kuinka asiat menee, jos Elias on hereillä tallilla. Ihan hyvinhän se menee, niin kauan kun on kylläinen olo ja äiti näkyvillä. Ei vain kovin äidin hermoja leppuuttavaa. Varsinkaan silloin, kun Vallu pöllöilee jo alusta lähtien, eikä ensinnäkään antaudu minulle kiinni, vaan Jennin on lopulta haettava se tarhasta, koska itse en voi jättää Eliasta kauaksi aikaa Sonjan vahdittavaksi.

Vallulla oli tänään siis pöllöilypäivä, koska kaikki meni päin hevon*piip* alusta lähtien. Käytiin me kokeilemassa, kuinka liinassa juoksutus sujuu niin, että Elias on minulla kantoliinassa mukana. Kentän luona oli vain sinne kuulumattomia tavaroita sattuneista syistä, joita piti sitten pelätä ihan urakalla. Liukas pohja ja säikkyminen ei ole hyvä yhdistelmä, joten kompurointiakin siinä tapahtui. Päätin lopettaa vasempaan kierrokseen, kun aloin vain itse hermostua Vallun säikkymisestä ja lähdettiin kiertämään vielä kävellen pihakiekkoa. En halunnut alkaa "koulimaan" Vallua Eliaksen kanssa kentällä. Pihakiekollakin piti kaikkea mahdollista säikkyä; mm. lätäköt meinasivat olla ylitsepääsemättömiä...

Tällaisten kertojen jälkeen tallilta tullessa on vaan huono mieli ja toivon että seuraava kerta korjaa tilanteen... Ounastelen vaan, että mitähän jekkua Vallu huomenna keksii...

Tehokasta käyntityöskentelyä

Tänään mentiin koko aika tierakelistä johtuen käyntiä. Pääty-ympyrällä keskityttiin siihen, että Vallu taipuu koko ajan oikein ja mentiin peräänannossa pitkiä pätkiä. Erilaisia väistöjä tehtiin ympyrällä ja keskikentällä, mentiin myös muutaman kerran kiemuraurat kentän poikki pituussuuntaan.. Uralla ei menty pitkiä pätkiä kerrallaan, vaan tehtiin siinäkin voltteja. Voltit pyrin tekemään mahdollisimman huolellisesti alusta lähtien, ettei Vallu pääse luistamaan niistä ollenkaan. Vasempaan suuntaan ratsastaminen oli minulle (kuin Vallullekin) todella työlästä, koska kokoajan joutui menemään mukavuusalueen ulkopuolella. Ratsastin huolella enkä antanut kulmissakaan periksi..

Vallu meni koko 40 minuuttisen kiitettävästi; suu vaahtosi ja kuunteli melkein koko ajan. Muutaman kerran piti tallin päädyssä säikkyä Jonia, joka pudotti lumia talon katolta. :)

Ratsastusta isolla R:llä :)

No nyt kun epäkohdat on tiedossa, niin päästiin toden teolla taipuilemaan vasemmalle.

Menin koko 40 minuuttisen ympyrällä, muutamaa volttientäyteistä kentän kiertoa lukuunottamatta. Ratsastin enemmän vasempaan kierrokseen ja oli ihanaa huomata, kuinka Riian neuvojen avulla Vallu alkoi kulkea kovin nätisti ja myötäsi niskastakin ajoittain pitempia pätkiä molemmissa suunnissa, niin käynnissä kuin ravissakin. Eli teen oikein asioita siellä selässä. Keskityin kovasti omaan asentoon ja loppuajasta vasemman puolen nivunen ja oikean puolen alaselkä/pakara huusivat hoosiannaa...eli sieltä se asentokin alkaa toivonmukaan löytyä, kun lihakset vahvuu. Yritin myös pitää varpaita suoraan eteenpäin, aina kun muistin ne "tarkistaa"...sitä vaan kun on niin vanhoihin tapoihin kangistunut, että on vaikeata korjata kaikkia epäkohtia kerralla...tuskin se edes onnistuu heti. :)

Vallukin hikosi, vaikka vauhdin perusteella meillä oli oikein leppoisa tunti. Löysin taas uuttaintoa ratsastaa lisää, kun on jotain mihin todella keskittyä ja tuloksiakin näkyy heti. :) 

Valmennus

Riia tuli pitämään meille yksityistunnin ja lähdettiin korjaamaan aikaisemmin kertomiani ongelmia. Laukasta sen verran, että Riiakin epäili ongelmien johtuvan siitä, ettei Vallulla ole pitoja takana. Se joutuu hakemaan päällä tasapainoa kurveissa, eikä siksi tahdo asettua sisälle.

Niinkuin arvelin, olen vino kuin korkkiruuvi. Lantio on kiertynyt oikealle, mutta vasemmalle on helpompi asettaa paino sisään, koska oikea jalka on taas paljon vahvempi kuin vasen ja antaa paremman tuen ulkoa. Siis ihan täysi sekamelska siellä selässä, ja koska lantio vetää koko ajan oikealle niin ei Vallu tajua vasemmassa kierroksessa, että tahdon sen taipuakin vasemmalle. Oikeassa kierroksessa taas lantio on liikaa sisälle, enkä saa painoa tarpeeksi (pakaraa siis) satulan oikealle puolelle. Valluhan meni hyvin ja aina myötäsi niskasta, kun tein jotain oikein. Oli vain laiskan tuntuinen koko tunnin ajan, kun ei oikein tahdo mennä ympyrällä.

Siispä ihan perusjuttuja tehtiin käytännössä koko tunnin ajan ja mikä parasta, sain vinkkejä istunnan korjaamiseen.
Kotiläksyt oikeaan kierrokseen: paino niin paljon sisälle, että tuntuu siltä, kuin tippuisin satulasta. Pakaran tietty kohta ei saa osua satulaan ja napaa Vallun ulkokorvaa kohti, koska lantio on jo valmiiksi niin sisään kiertynyt. Varpaat suoraan eteenpäin, että pakaralihas ei ole jännittynyt, eikä pohje saa olla liian takana.

Kotiläksyt vasempaan kierrokseen: kierrä napaa niin paljon sisälle, että se tuntuu ihan melkeinpä epämukavalle, sisäpohkeeseen tehoa ja aktiivisuutta. Sisäohja 20 cm tiukempi ja ulko-ohja pitempi, kuitenkin niin että tuntuma säilyy.

Perusistunta oli alaselästä/lantiosta hyvässä asennossa, mutta kylkiin lisää pituutta.

Tämä kaikki vaikuttaa tässä kirjoitettuna todella helpolle, mutta todellisuudessa vaatii hikeä ja jopa kyyneleitä, että nämä saan korjattua. Onpahan nyt puuhaa.

Niin ja ohjat täytyy vaihtaa semmoisiin, että siinä on nappulat. Vasemmassa kierroksessa tahdon aina ottaa ulko-ohjan lyhemmäksi kuin sisäohjan (sekin johtuu "kierosta" lantiosta...:)).

Ei varmaan enää tarvitse kysyä, miksi vasen suunta on meille ollut vaikea... Kuvassa Riia asettelee minulle oikeaa asentoa ja venyttää reisistä ja pakaroista kireitä jalkojani.

Niin ja ISOT kiitoksen Jennille, joka jaksoi kuvata tuntia sekä Heidille joka jaksoi kaitsea lapsia... Oli saanut mm. kuunnella n.20 minuuttia suoraa huutoa ja puklut päällensä.. Voi Heidi parka! Saas nähdä milloin seuraavan kerran suostuu lapsenlikaksi....? :) 

Taivuttelua

Ratsastettiin tänään ihan maanantain valmennusta ajatellen paljon ympyrällä ja taivuteltiin. Tein Heidin vinkistä vasta-asetuksia ja mielestäni se alkoi auttaa taipumaan ympyrällä paremmin. Se vasen suunta on vain semmoinen, että Vallu katselee ulospäin ja yrittää luistella joka tilanteessa.

Pohkeenväistöt menivät mielestäni tänään todella hyvin.

Tulin siihen tulokseen tänään, että kyllä ne ongelmat ehkä suurimmaksi osaksi johtuu ratsastajasta. Tottakai Vallulla on takapäässä jotain jumeja, mutta luulisin että pitää katsoa vain peiliin. Onneksi Riia tulee maanantaina pitämään meille yksityistunnin ja varmasti saadaan vinkkejä, kuinka ongelmia voidaan korjata.

Ratsastusta

Ensinnäkin haluan vuodattaa tännekin hieman vauvojen rokotuksista. Ihan kamalaa, kuinka pienelle ihmisenalulle annetaan kerralla elimistöön sellaisia aineita, että pikkuiselle tulee kurjaa useammaksi päiväksi rokotteen jälkeen. Meidän Elias sai allergisen reaktion tehosterokotteesta...keskiviikkona sai rokotteen ja tänä aamuna/viime yönä puhkesi kuumeen laskettua iho-oireita kaulasta alaspäin koko kroppaan. Kuitenkin päästiin tänään ratsastamaan, kun ihana Heidi jaksoi olla vaavin kanssa. Elias ei enää nuku maratoonipätkiä, eikä suostu syömään pullosta, jotenka sitä on pakko kantaa mukana ratsimassa... Helpot vauva-ajat ovat siis mennyttä aikaa... :)

Tänään Vallu ei ollut enää niin jäykkä, kuin maanantaina. Vasen kierros ja laukka on meille vaikeaa. Laukka kyllä nousee hyvin ja suoralla on ok, mutta kurveissa en saa sitä niin millään asettumaan sisään. Vasempaan suuntaan taas tuntuu, ettei Vallu halua taipua/asettua sisään ollenkaan. Liekkö jäykkyyttä vai muuta. Kysyin Heidiltä hieman neuvoja seuraavaa kertaa varten; paljon ympyrällä ratsastusta (vaikeaan suuntaan nimenomaan) väistöjä ja taivutuksia (ympyrällä vasta-asetukset ovat erinomaisia harjoituksia) ja kiemurauria. Näillä eväillä seuraavaan kertaan. :)